Tarinoita huumehelvetistä selviytymisestä, elämästä siinä maailmassa ja elämästä sen jälkeen. Tarinat on tosia ja sensuroimattomia. Pakoittain teksti saattaa olla rajua ja kaunistelematonta, mutta teksti on minun elämästä. Toivottavasti viihdyt mukana matkassa!

Kirjoittaja

Kirjoittaja

Kuka minä olen?

Olen vuonna 1982 syntynyt lätkäfani Pohjois-Karjalasta. Ajauduin jo nuorena väärille teille ja sillä tiellä mentiin kymmenisen vuotta. Ensimmäiset hatsit pilveä poltin 17v ja viimeisen kerran otin subutexia tammikuussa 2011. Siitä saakka olen ollut kuivilla huumeista. Tämä on toinen kerta, kun elän elämääni ilman huumeita aikuisiällä. Ensimmäinen lopetus tapahtui vuosien 2005-2006 hujakoilla, mutta retkahdin uudelleen reilut 2v myöhemmin. Elämä ilman huumeita on ollut suurin muutos elämässäni. Kun opin elämään huume- ja rikollismaailmassa ja kasvoin sen aikana pojasta mieheksi, on tämä uusi, huumeeton elämä ollut varsin erikoista. Se on opettanut enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ja paljon oppimista on ollutkin. Mutta jokainen päivä selvinpäin on ollut hienompi ja parempi kuin yksikään huumepäissään vietetty päivä. Enää ei huumeet mua saa.

Minusta tuli ensimmäistä kertaa isä syksyllä 2015, kun sain terveen tyttövauvan. Olen tällä hetkellä kihloissa ja häitä olisi tarkoitus viettää vielä tämän vuoden aikana. Olen ollut kihlattuni, tulevan vaimoni, kanssa kohta 2,5v yhdessä, josta saman katon alla ollaan asuttu 2v. Loppu elämä tarjoaa vain taivaan rajakseen, jos sitäkään.

OTA YHTEYTTÄ

helvetistataivaaseen(c)gmail.com

Hae tästä blogista

2.4.2018

LUKIJAN TARINA: Huumeet tappoi mieheni

Mun isä oli narkkari, kun olin pieni. Se diilas ja käytti kotona. Me muutettiin äitin kanssa pois, kun olin 4v, ja isä tuli aina välillä riehumaan - hakkas äitin teholle pari kertaa ja jouduttiin koko ajan muuttamaan, ettei meijän tarvis pelätä, mutta silti siitä asti oon elänyt pelossa.

13 vuotiaana menin ekaa kertaa isälle, koska se sanoi, että se oli lopettanu ja halus nähä. Mä menin, se hakkas mut teholle. Henkisesti menin tosi paskaksi, sanoin ittelleni "nyt riitti, mä en enää henkisesti jaksa". Mä pääsin teholta kotiin ja otin kamat ja lähin hatkaan, meijän kaupunki missä asutaan on tosi pieni, täältä löytää huumeita joka paikasta. Silloin aloin vetää kannabista ja olin hatkoilla, ryyppäsin ja polttelin, kävin koulussa sillon kun huvitti, jos huvitti.

Piri tulee kuvioihin


15 vuotiaana aloin vetää piriä suuhun ja nenään, liikuin isoimmissa porukoissa mitä aijemmin, olin aina jonkun kanssa tappelussa. Ryösteltiin autoja ja palauteltiin takaisin. En tiedä varmasti, että oliko ne niiden tuttujen autoja vai ei, kun se tuntui niin helpolta. Mun porukka jossa oli mun lisäks 5 muuta poikaa, Toni 19v ja neljä muuta. Me vaihettiin porukkaa toiseen, isommaksi. Nyt meitä oli enemmän, Minä pikkutyttö 15v (ainoa tyttö), yllämainitut pojat ja uudet kuusi miestä. Mä en tullu niinkään uusien kanssa juttuun, ne kokeili koko ajan kuinka kova tyttö oon, kuulunko joukkoon. Aloin jo pirin käytön jälkeen näyttää vähän zombilta, iho oli kalpee ja väsynyt, olin tosi laiha (166cm pituutta ja 38kg painoa).

Täytin 16v ja oltiin jääty Markon kans kämpille. Marko sanoi mulle että "sulla on synttärit, kokeile tällästä" ruisku jossa oli piriä. Ainoo mitä vastasin "jos sä pistät"? Marko pisti ja siitä se lähti, ala mäki. Seuraavana päivänä, suun kautta piri ei tuntunut enää niin hyvältä, oli jotenkin ontto olo. Tiesin kyllä mistä oli kyse, en vaan tahtonut myöntää sitä. Kävelin Markon huoneeseen ja herätin sen "laita mulle uus" ja Markohan laittoi. Illalla otettiin Timon kanssa yhteen, se vittuili kuinka mustakin tuli kunnon pirinisti. Mulla vaan kiehahti, mä sanoin sille et "jos sä sanot noin vielä kerran ni mä hakkaan sut paskaks" se vaan naurahti mulle ja käveli mua päin, kaivo taskusta puukon ja paino minut seinää vasten puukko mun kaulalla. Se kuiskas "lopeta se piipittäminen kakara, mä teen mitä mä haluan". Mä nojauduin vähän enemmän eteen, että se puukko viilsi pienen haavan mun ihoon silleen, että tuli verta. Timo perääntyi, sen silmistä huomasi, että se yllättyi, ehkä jopa pelästy.

Kaitsu on suojellu mua kun omaa lastaan. Mä oon sille kuin pikku-sisko ja se tappais joka ikisen joka satuttaa mua. Jätkät tuli myöhemmin illalla kotiin (Kaitsu, Toni, Marko ja 7 muuta). Kaitsu näki, että mulla oli haava kaulassa, veret siinä vieläkin, koska en vaan jaksanut pestä sitä, "mitä turhaan".

Kaitsu katsoi Timoa, käveli sitä päin ja löi pari kertaa ennenkuin tajusin ja nousin, huusin "nyt paskapäät lopetatte! Vittu mun vika, mä kävelin sitä paskaa päin!" Kaitsu päästi irti ja hetken hiljaisuuden jälkeen Timo tokas; "Toi muija on muuten aika saatanan kova muija,  ei perkele!". Sit meijän välit parani, oltiin kaikki sovussa.

Aloin myöhemmin ite piikittämään, tähän mennessä kaikki piikitti mun puolesta.

"Kunnes kuolema meidät erottaa" 




18 vuotiaana se lähti vähän käsistä, joka päivä piriä ränniin ja juhlia joka ilta. Rahaa pummittiin jokaselta kenet tunnettiin, isovanhemmilta, veljiltä ja siskoilta, vanhemmilta, kavereilta jne.
Oltiin seurusteltu Tonin kanssa siitä asti, kun tulin tähän porukkaan, eli tuolloin 3 vuotta. Mä ja Toni muutettiin yhteen ja molemmat käytettiin päivittäin jotain. Toni käytti vähän kaikkea, subua, rauhottavia, lääkkeitä, piriä ja joskus poltteli. Pelkäsin saatanasti, että se kuolee. Mietin, että miten selviäisin. Yhtenä iltana kun tulin kotiin, meijän piti Tonin kanssa kattoa leffaa. Kerrostalon pihassa oli ambulanssi, ruumisauto ja poliisi. Kyyneleet alkoi vieriä mun poskille ja juoksin täysiä sisälle. Meijän talossa, ne kaikki. Poliisi kysyi multa "kuka sä olet?" vastasin "Tonin avovaimo", poliisi otti mut syrjemmälle ja korotti ääntään sellaseksi uskottavaksi "Toni... otti yliannostuksen ja me menetettiin se". Romahdin täysin, juoksin sisälle ja näin kun Tonin ruumissäkkiä laitettiin kiinni. Kävelin rauhallisesti (tai yritin) ruumissäkin luo ja kysyin "saanko?".  Ne katsoi toisiaan ja nyökkäs "mut nopeasti sitten", ne avasi pussin ja näin sen, Tonin siniset kasvot, väsyneet, ilman eloa. Tässä vaiheessa hajosin lisää, poistun talosta ja tiesin tarkkaan minne menisin. Pysähdyin jonnekin ABC:n tai jonkun huoltoaseman vessaan ja rännitin, hommat hoidettuani lähin Simon ja kumppaneiden kämpille, koputin ja ne avasi oven, joka oli varmistus lukossa. "Mitä sä tahot" kysy joku nuorehko mies jota en tunnistanut, vastasin vain, että "mun pitää puhua Simolle". Se päästi minut sisään, mä pyysin Simon pois olohuoneesta, syrjempään juttelemaan. Mä en kyllä halunnut jutella, mä halusin ottaa turpaan, kärsiä, kokea kipua kunnes henkinen tuska ei tuntuisi niin isolta.

Kun oltiin päästy keittiöön sivuun muistan kuinka löin Simoa ja sanoin "me tapellaan nyt". Se naurahti ja tokaisi "sä häviät tän, sä oot vitun kamoissa", se löi silmään, tipahin. Sitten se alkoi potkia kylkiä, jalkoja, yks tuli päähän, se nosti mut ilmaan ja viilsi silmäkulman auki keittiöveitsellä, löi vielä leukaan ja viilsi mahaan pienen viillon ja piti mua kuristus otteessa. Musta tuntui, että multa loppuu happi, ote oli tiukka, mutta kipu oli ystävä. Hymyilin ittekseni ja Simo kysyi, että "mikäs on noin hauskaa?" vastasin vaan, että "Sen jälkeen kun oma poikaystävä kuolee ja näät sen omilla silmillä, kipu on todellinen ystävä". Simo jähmettyi, otti puhelimen taskusta, tiputti mut lattialle ja soitti... Kaitsulle.  "Moi.. Tuu hakemaan tää likka, teillä on vähän puhuttavaa". Puhelu loppu ja multa katos taju. Heräsin vasta Kaitsun kämpillä. Kaikki 10 miestä istui mun vieressä, pari silitti mun jalkoja, kaikkien ilmeet oli järkyttyneitä, ne tiesi.

Sen jälkeen, kun sain aivot toimimaan, niin nousin ja puhuttiin kaikesta, siitä mitä kävi, siitä miks menin Simolle jne. 6 kuukautta Tonin kuolemasta tuli kesä ja vedin yliannostuksen, ensimmäisen. Minut vietiin sairaalaan elvytyspotilaana, lääkärit melkeen luovutti mun kanssa, mutta vikoilla yrityksillä sydän käynnistyi, hiljaa mutta käynnisty.

Olin katkolla 2 viikkoa ja ajattelin "nyt tää loppuu" kunnes alkoi isoimmat tuskat, painajaiset, feikki kipu, näin omiani kuten Tonin  puhumassa mulle, pään sisällä oli sumuista. Joku jolla oli savuinen ääni, puhui mulle "tapa ne, ne tahtoo sulle vaan pahaa". 

Pääsin pois katkolta ja palasin omaan porukkaan, hakkasin jonkun tytön, en tiedä mitä sille kävi, mutta paskaksi se siihen jäi. Kaikki yllättyi, kun tulin "en ajatellu, että tulisit enää ikinä takas". Joo en mäkään, mutta tarviin mitä tarviin. Rännitin ekaa kertaa 2 viikkoon, sen jälkeen kun aloin piikittää, se oli pisin ja tuskallisin tauko. 

Nyt mä istun näiden kanssa täällä vieläkin, kaikki muut on mukana... paitsi Toni...

Kirjoitus on noin kaksi vuotta vanha ja alunperin julkaistu minun blogissa, entisessä osoitteessa, jonka olen ajanut kokonaan alas.

Tarinan nimet on muutettu.

Tänä päivänä


"Mutta mitäs sinulle kuuluu? Sanoit, että 3kk oot ollut kuivilla, hienoa!"
Joo mä tossa olin syys-joulukuun aika pohjalla, että meni vähä kaikki sekasin ja päivääkään ollut selvinpäin. Kuvioihin tuli enemmän essot, lakka, xanorit ja sit perus pirit jne pysy mukana. Sit tossa joulun jälkeen varmaan tammikuun ekalla viikolla olin viettämässä iltaa ja piriä meni siinä illasta jo aika paljon. Sit vähän päälle lakkaa ja essoja napautettiin suuhun väkisten. Seuraava viikko oli sitä, kun oksentelen, hikoilen ja itken sitä kipua ja tuskaa pois. Tossa vaiheessa päätin, että nyt perkele riittää, kun en päässyt vessan lattialtakaan ylös.

Muutin toiselle paikkakunnalle ja katkasin kokonaan välit vanhaan porukkaan. Jäännyt kokonaan alkoholi ja kaikki taakse ja elämä alkanut kääntyä parempaan päin. Oon tapaillut nyt reilun puolvuotta uutta miestä, jolta aluksi salailin noita kamankäyttöjä, tai yritin. Tottakai se tiesi, mutta eihän me niistä puhuttu. Sillon kun päätin, että lopetan, niin kerroin kaiken mitä on ikinä koskaan tapahtunut ja mies ymmärsi mua hyvin ja sanoi,  että tukee mua aina eikä tuomitse tuon menneisyyden myötä, tai pidä mua huonompana ihmisenä, kun on tullut hölmöiltyä. Pari viikkoa sitten tein myös positiivisen raskaustestin,  joten onhan tässä sattunut ja tapahtunut, mutta nytten kun jättänyt koko hörhöilyn ja löytänyt ihanan miehen vierelle,  jonka kanssa rakentaa perhettä, niin ei kyllä ole minkäänlaista kaipuuta takaisin vanhaan! :)

Ps. Ota mun Facebook sivu haltuun täältä: https://m.facebook.com/helvetistataivaaseen/
Instagram sivuni löytyy taaseen täältä: https://www.instagram.com/samipaakkonen_/