Tarinoita huumehelvetistä selviytymisestä, elämästä siinä maailmassa ja elämästä sen jälkeen. Tarinat on tosia ja sensuroimattomia. Pakoittain teksti saattaa olla rajua ja kaunistelematonta, mutta teksti on minun elämästä. Toivottavasti viihdyt mukana matkassa!

Kirjoittaja

Kirjoittaja

Kuka minä olen?

Olen vuonna 1982 syntynyt lätkäfani Pohjois-Karjalasta. Ajauduin jo nuorena väärille teille ja sillä tiellä mentiin kymmenisen vuotta. Ensimmäiset hatsit pilveä poltin 17v ja viimeisen kerran otin subutexia tammikuussa 2011. Siitä saakka olen ollut kuivilla huumeista. Tämä on toinen kerta, kun elän elämääni ilman huumeita aikuisiällä. Ensimmäinen lopetus tapahtui vuosien 2005-2006 hujakoilla, mutta retkahdin uudelleen reilut 2v myöhemmin. Elämä ilman huumeita on ollut suurin muutos elämässäni. Kun opin elämään huume- ja rikollismaailmassa ja kasvoin sen aikana pojasta mieheksi, on tämä uusi, huumeeton elämä ollut varsin erikoista. Se on opettanut enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ja paljon oppimista on ollutkin. Mutta jokainen päivä selvinpäin on ollut hienompi ja parempi kuin yksikään huumepäissään vietetty päivä. Enää ei huumeet mua saa.

Minusta tuli ensimmäistä kertaa isä syksyllä 2015, kun sain terveen tyttövauvan. Olen tällä hetkellä kihloissa ja häitä olisi tarkoitus viettää vielä tämän vuoden aikana. Olen ollut kihlattuni, tulevan vaimoni, kanssa kohta 2,5v yhdessä, josta saman katon alla ollaan asuttu 2v. Loppu elämä tarjoaa vain taivaan rajakseen, jos sitäkään.

OTA YHTEYTTÄ

helvetistataivaaseen(c)gmail.com

Hae tästä blogista

27.1.2017

Selvisin

Ennen mun elämässä oli ihmeellistä värinää 
Varsinkin silloin kun heräs joka yö vitummoiseen tärinään 
Kuljin silloin täysin väärillä teillä, pidin kaiken erillään 
Edessä vain mahdottomia esteitä, en koskaan ollut perillä 
Silmien edessä silloin vain pelkkää mustaa 
Hädintuskin kestin sitä tuskaa 
Se epätoivo mikä lähti musta 
Kaverit vaan sano, et ota helpotusta tuosta 
Rojut putkeen ja napautin stikkaa 
Sain kaiken muun paitsi rakkautta fikkaan 
Kylmä ja tunteeton vaikka sydän ei koskaan lopettanut lyömästä 
Nousu suosta oli työlästä, mutta onneks ei myöhäistä 
Ja vaikka olen tehnyt paljon paskaa 
En menneisyyden jatkuvaan vatvomiseen aikaani haaskaa 
Koska sille en vaan voi enää mitää 
Keskityn nyt tulevaan, hyvät ajat edespäin siintää 
Ennen vaan keskityin unelmoimaan elämääni 
Nykyisin käytän aikani elämällä unelmaani 

Syksyllä 2010 olin lähellä vaihtaa hippakuntaa 
Kolarin jälkeen päätin vaihtaa elämäni suuntaa 
Mietin ettei tää vaan näin voi mennä, haluunks mä todella kuolla? 
Vastasin että en, koska jotain suurta odottaa mua tuolla 
Monta päivää vaihtaisin jos voisin 
Tekisin monta asiaa toisin, niin ainakin toivoisin 
Mutta juuri vastoinkäymiset on kasvattanut minut tällaiseksi mikä olen nyt 
Ja voin sanoo, että olen ainakin elänyt

Olen kirjoittanut nämä laulun sanat joskus vuosien 2011 - 2014 aikana. Tiedoston viimeisin muokkauspäivä on 08.02.2014 - kolme vuotta lopettamisen jälkeen.

Meinaa kylmät väreet mennä pitkin selkää...