Tarinoita huumehelvetistä selviytymisestä, elämästä siinä maailmassa ja elämästä sen jälkeen. Tarinat on tosia ja sensuroimattomia. Pakoittain teksti saattaa olla rajua ja kaunistelematonta, mutta teksti on minun elämästä. Toivottavasti viihdyt mukana matkassa!

Kirjoittaja

Kirjoittaja

Kuka minä olen?

Olen vuonna 1982 syntynyt lätkäfani Pohjois-Karjalasta. Ajauduin jo nuorena väärille teille ja sillä tiellä mentiin kymmenisen vuotta. Ensimmäiset hatsit pilveä poltin 17v ja viimeisen kerran otin subutexia tammikuussa 2011. Siitä saakka olen ollut kuivilla huumeista. Tämä on toinen kerta, kun elän elämääni ilman huumeita aikuisiällä. Ensimmäinen lopetus tapahtui vuosien 2005-2006 hujakoilla, mutta retkahdin uudelleen reilut 2v myöhemmin. Elämä ilman huumeita on ollut suurin muutos elämässäni. Kun opin elämään huume- ja rikollismaailmassa ja kasvoin sen aikana pojasta mieheksi, on tämä uusi, huumeeton elämä ollut varsin erikoista. Se on opettanut enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ja paljon oppimista on ollutkin. Mutta jokainen päivä selvinpäin on ollut hienompi ja parempi kuin yksikään huumepäissään vietetty päivä. Enää ei huumeet mua saa.

Minusta tuli ensimmäistä kertaa isä syksyllä 2015, kun sain terveen tyttövauvan. Olen tällä hetkellä kihloissa ja häitä olisi tarkoitus viettää vielä tämän vuoden aikana. Olen ollut kihlattuni, tulevan vaimoni, kanssa kohta 2,5v yhdessä, josta saman katon alla ollaan asuttu 2v. Loppu elämä tarjoaa vain taivaan rajakseen, jos sitäkään.

OTA YHTEYTTÄ

helvetistataivaaseen(c)gmail.com

Hae tästä blogista

28.12.2016

Yhteenveto vuodesta - Pimeydestä kirkkauteen

Tämä vuosi oli melko vaikea henkisellä tasolla vaikka paljon hyvääkin mahtui vuoteen. Tässä katsaus kuluneeseen vuoteen:

1. neljännes


Vuosi alkoi merkittävällä saavutuksella, kun ilman huumeita tuli 5 vuotta täyteen. Irti Huumeista ry teki minusta sion jutun heidän lehteensä ja olihan siellä myös YADin sivuilla julkaistu "viisi vuotta kuivilla" kirjoitus sekä samainen kirjoitus Hidasta Elämää sivulle. Annoin myös haastattelun entisen kotikaupunkini lehteen, jossa julkaistiin koko aukeaman kokoinen juttu minusta. Nämä neljä asiaa olivat varmaan ainoita valopilkkuja muuten pään sisäiseen pimeyteen. Aloin syrjäytymään enkä enää liikkunut oikeastaan minnekään. Möllötin vain sisällä ja aivot tuotti valitettavasti paljon harhaisuutta joka sitten kuormitti ihan liikaa enkä senkään vuoksi oikein kyennyt mihinkään. Aloitus vuodelle oli siis valitettavan synkkä vaikka noita ilahduttavia juttuja tapahtuikin.

2. neljännes


Tämä piti sisällään kaksi mahtavaa reissua. Voitin ensin matkan kahdelle Pietariin jääkiekon MM-kisoihin sisältäen 5 yötä hotellissa, viisumit, matkat ja kolmeen Suomen peliin liput. Taisinpa samaisella reissulla kosia kihlattuani lätkämatsin jälkeen hotellihuoneessa, ja vastaushan oli myönteinen. Alunperin mun piti kosia samana päivänä siellä hallilla kesken ottelun siten, että se olisi hallin isolla näytöllä näkynyt, mutta tämä suunnitelma meni hitusen pieleen vaikka kaikkemme tehtiin, että olisi onnistunut. No pääasia, että kosin ja vastaus oli kyllä. Toivottavasti häitä tanssitaan tulevana vuonna :)

Taisi selfietä ottaessa olla peli just alkamaisillaan. Kuva: Omat arkistot


Se toinen reissu oli sitten tuettu loma koko perheelle. Oltiin viikko Kuopion Rauhalahdessa täydellisellä ylläpidolla. Sai syödä, juoda ja uida niin paljon kuin kerkisi. Itsellä tosin meni kyseinen viikko hieman vituiksi, koska juuri silloin lopetin Citalopramin syömisen ja tämän lääkkeen aiheuttamissa refloissa sitten kärsin käytännössä koko tuon viikon. Ja seuraavan. Ja sitä seuraavan. Tätä kärsimystä kaikkine sähköiskuineen käsissä ja jaloissa + karmean vitutuksen säestämänä kesti muuten erittäin kauan. Kuten tästä myös kirjoitinkin, ei SSRI-lääkkeen alasajo siten, että sen pysäyttää seinään tuosta noin vaan ollut välttämättä paras idea, mutta onneksi se on takana eikä lääkkeelle ole ollut tarvetta. Olin siis oikeassa siinä, että ko. lääkettä söin varmaan alusta saakka ihan turhaan.

3. neljännes


Tämän neljänneksen aikana tein ehkä vuoden parhaan päätöksen. Lopetin rahapelaamisen, seinään niin kuin mulla näköjään on tapana. Tarkennan sen verran, että vedonlyönti jatkuu kyllä edelleen, mutta sepä ei ongelma koskaan ole ollutkaan, mutta loppui nuo tuplapottien ja netissä kasinoiden pelaaminen. Tuo peliongelma oli viedä meidät kaikki hatelikkoon ja kuten avopuoliso marraskuisessa kirjoituksessaan mainitsi, mentiin koko poppoo jo jatkoajalla. Toinen, oikeastaan yhtä hyvä päätös, tehtiin myös elokuun aikana. Silloin päätettiin, että nyt riittää tämä Suomessa vallitseva paska, mitä tuli vähän joka suunnalta niin meille suunnattuna kuin yleisestikin ottaen. Me päätettiin muuttaa Espanjaan niin nopeasti kuin vaan saadaan asiat jiiriin Suomen päässä. Syyskuussa vietettiin mun rakkaan esikoisen 1-vuotisjuhlia ja kutsuttiin paikalle kaikki ne rakkaan läheiset jotka haluttiin ja taisi kaikki päästäkin. Aivan loistava päivä ja sillä hetkellä mä tajusin sen, että kuinka paljon meistä välitetään samalla haikeuden hiipiessä silmäkulmaan, koska kohta emme enää näkisi kuin harvoin.

Mahtui tälle neljännekselle myös surua, kun rakas Vili kissani jäi auton alle ja kuoli. Ehkä elämäni hirvein herätys oli se, kun emäntä tuli kertomaan tuon minulle. Siinä meni itkua vääntäessä pari päivää ja useamman viikon olin poissa tolaltani, niin paljon sattui. On ne nuo lemmikkieläimet vaan ärsyttävän rakkaita.

4. neljännes


Tämä neljännes alkoi mielenkiintoisesti. Samalla kun painettiin täyttä päätä asioita kuntoon, että päästään oikeasti muuttamaan marraskuun ensimmäinen päivä uuteen asuinmaahan, menin Kuopioon sillä oletuksella, että Freestyle-lehti tekee minusta haastattelun heidän tulevaan numeroonsa. Siis tällä oletuksella mä sinne menin, mutta perillä odottikin yllätys. Loistava sellainen. Kyseisen lehden toimituksesta saapui Mirkka Torikka joka kertoi mulle kahvikupin ääressä, että mitäs jos rupeaisit kirjoittamaan kolumnia heidän lehteensä? Olin ällikällä lyöty, otettu ja täynnä intoa ja sain jotenkin änkytettyä, että ilman muuta haluan! Uskomatonta. Siitä se sitten lähti ja näinpä kirjoitin ensimmäisen lehtikolumnin ikinä lehden kolmanteen numeroon. Seuraava tulee sitten helmikuussa ;)

Me painettiin oikeasti hikipäissäämme duunia Espanjan muuton ja uuden elämän eteen. Myytiin kaikki millä vähänkin arvoa tai jos ei mennyt kaupaksi (kuten vaatteita), niin annettiin ne eteenpäin. Pääasia meille oli, että päästään siitä kaikesta rojusta eroon ennen deadlinea. Ja lopulta päästiinkin, ison sohvan hakivat lähtöaamuna joten tiukille se meni. Huomattiin siinä samalla, että kuinka vähällä sitä ihminen todellisuudessa tulekaan toimeen. Me elettiin viimeiset viikot tosi vaatimattomasti, rahaa säästäen sekä koska sitä tavaraa piti myydä hyvissä ajoin, niin aika paljon asunnosta puuttui kaikkea mihin oli tottunut (kuten telkkariin jne), mutta me selvittiin, aika helpostikin.

Olin myös sopinut Reunamedian kanssa haastattelun Helsingin päähän päivää ennen koneeseen nousua. Niinpä juttu tehtiin Vantaalaisessa hotellissa, otettiin kuvia ja se oli siinä. Juttu muuten julkaistaneen tammikuun aikana heidän sivuillaan. Kun marraskuun ensimmäinen päivä koitti, oli varmaan kaikki maailman perhoset vatsassa. Jännitti jo pelkkä lentäminen, mutta myös se, että tässä niinkun tosissaan ollaan nyt muuttamassa kauas pois Suomesta. Uusi elämä ja sen tuomat mahdollisuudet jännitti, mutta ilman muuta hyvällä tavalla. Ja nyt sitä ollaan täällä. Kohta jo kaksi kuukautta oltu. Onneksi tämä Espanja ja aurinkorannat oli juuri sitä, mitä toiveissa ja odotuksissa oli. Ei tullut siis pettymystä.

Costa Del Sol Kuva: Omat arkikstot


Sain myös yllättäen fb:ssä yksityisviestiä freelancer toimittajalta joka kysyi, olisinko halukas kirjoittamaan heidän ihan kohta julkaistavalle uudelle mediasivulle. Olin oikeastaan heti "I'm in" ajatuksella ja näinpä jatkossa kirjoittelen myös sabotage.fi sivulle perustetussa blogissa "Varjoista valoihin" yhdessä yhden toisen ihmisen kanssa. Ei ole enää montaa yötä (01.01.2017) ja sitten aukeaa sivut kaikille. Tulen tuosta vielä erikseen jakamaan linkkejä jahka vuosi vaihtuu ja systeemit tulee eetteriin. Olen erittäin innoissani tästä, koska on aika siistiä olla mukana alusta saakka jossain uudessa, selkeästi potentiaalisessa jutussa.

Tämmöinen tämä kulunut vuosi sitten oli. Oikein paljon onnea ja rakkautta kaikille tulevalle vuodelle, itsellä tämä kirjoittelu taitaa kohta oikeasti muuttua työksi ja se ei haittaa! :)