Tarinoita huumehelvetistä selviytymisestä, elämästä siinä maailmassa ja elämästä sen jälkeen. Tarinat on tosia ja sensuroimattomia. Pakoittain teksti saattaa olla rajua ja kaunistelematonta, mutta teksti on minun elämästä. Toivottavasti viihdyt mukana matkassa!

Kirjoittaja

Kirjoittaja

Kuka minä olen?

Olen vuonna 1982 syntynyt lätkäfani Pohjois-Karjalasta. Ajauduin jo nuorena väärille teille ja sillä tiellä mentiin kymmenisen vuotta. Ensimmäiset hatsit pilveä poltin 17v ja viimeisen kerran otin subutexia tammikuussa 2011. Siitä saakka olen ollut kuivilla huumeista. Tämä on toinen kerta, kun elän elämääni ilman huumeita aikuisiällä. Ensimmäinen lopetus tapahtui vuosien 2005-2006 hujakoilla, mutta retkahdin uudelleen reilut 2v myöhemmin. Elämä ilman huumeita on ollut suurin muutos elämässäni. Kun opin elämään huume- ja rikollismaailmassa ja kasvoin sen aikana pojasta mieheksi, on tämä uusi, huumeeton elämä ollut varsin erikoista. Se on opettanut enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ja paljon oppimista on ollutkin. Mutta jokainen päivä selvinpäin on ollut hienompi ja parempi kuin yksikään huumepäissään vietetty päivä. Enää ei huumeet mua saa.

Minusta tuli ensimmäistä kertaa isä syksyllä 2015, kun sain terveen tyttövauvan. Olen tällä hetkellä kihloissa ja häitä olisi tarkoitus viettää vielä tämän vuoden aikana. Olen ollut kihlattuni, tulevan vaimoni, kanssa kohta 2,5v yhdessä, josta saman katon alla ollaan asuttu 2v. Loppu elämä tarjoaa vain taivaan rajakseen, jos sitäkään.

OTA YHTEYTTÄ

helvetistataivaaseen(c)gmail.com

Hae tästä blogista

21.11.2016

Huumeiden käyttäjä voi olla kuka tahansa - statuksesta riippumatta

Huumetta ei kiinnosta se, kuka olet, mitä teet työksesi, mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut tai mikä sinun status on - sitä kiinnostaa vain, että tuletko hänen kaverikseen.

Ihmisestä ei monestikaan ulkoisesti huomaa, käyttääkö se huumeita vain ei. Itseasiassa kuka vain vastaantulija voi olla huumeiden käyttäjä. Kuka vain normisti duunissa käyvä voi iltaisin pajauttaa pilveä tai vetää jotain kovempaa.

Mä tiiän, että suurimmalle osalle ihmisistä mielikuva narkomaanista on tämä:

Yleisin mielikuva narkomaanista. Kuva: lajmi.net

Mutta hei! Vain aniharva, murto-osa käyttäjistä on tämän kuvan näköisiä. Vain harva! Suurinosa on ihan tavallisen näköisiä kansalaisia, jotka käyvät töissä, ovat perheellisiä tai muuten vain sen näköisiä ja oloisia, ettei niistä huomaa yhtikäs mitään. Etenkään, jos ei ole harjaantunut näkö, että osaa katsoa niitä oikeita asioita mitkä tavallaan paljastaa. Mulla on harjaantunut näkö, mutta se johtuukin siitä, että olen ollut kentällä kymmenisen vuotta ja sitä paitsi, kyllähän koira koiran tunnistaa.

Pilvenpolttajat on kaikista hankalimpia tunnistettavia. Joistain toki näkyy kilometrin päähän, että paja maistuu, mutta jos jonkin aineen kohdalla, niin tämän, se tunnistaminen on kaikista vaikeinta. Kovempia aineita käyttävistä ei tiedä ollenkaan jos on ns viihde käyttäjä, koska aine ei pääse muovaamaan sun ulkoista habitusta millään lailla. Rankemmin vetävistä toki huomaa sitten melko helposti, mutta kaikkia ei kama muuta. Moni on sanonut mun kohdalla, ettei olisi uskonut millään, että mulla on menneisyys aika karu. No mulla on tietysti jo kuivia vuosia takana lähes 6 vuotta, mutta siltikin. Monesta entisestä käyttäjästä kyllä näkee, että kovat kamat on maistuneet joskus.

Olet kuka tahansa ja teet mitä tahansa - sillä ei ole väliä


Mun pointti on siis se, että ulkoisesti kuka vain voi näyttää hyvältä ja normaalilta ja tehdä ns normijuttuja, mutta se, mitä tapahtuu iltaisin tai viikonloppuisin, ei meistä kukaan tiedä. Ihminen voi elää ihan laadukasta, hyvää elämää missä velvollisuudet hoituu vallan mainiosti. Monella on varmasti voimakas harhakuva siitä, että jos käyttää kamaa, on ihminen kerrasta rappiolla ja kaikki menee vituiksi. Ja se näkyy ulospäin. Ei se "ihan" niin ole eikä mene. Jos jolla kulla onnistuu kohtuu käyttö, niin keltä se on pois? Asia on sitten eri jos, ja liian monen kohdalla kun, se ei ole hallinassa sillä se aiheuttaa ongelmia uskomattoman laajalla säteellä, eniten toki sille käyttäjälle itselleen.

///

Huume ei katso mihin "lokeroon" (mä vihaan lokerointia!) sä kuulut, missä firmassa työskentelet, oletko ns pukuherra korkeassa virassa tai opiskeletko / oletko työtön, kun se esittelee sinulle itsensä. Jos päätät tarttua houkutukseen, se on sun valinta eikä siitä pitäisi rangaista. Ihminen on kovin heikko loppujen lopuksi kaiken maailman houkutuksille ja niitähän tässä maailmassa riittää.

"Moi. Minä olen huume. Haluatko maistella minua? Lupaan, että annan sinulle maailman parhaimman fiiliksen. Paremman kuin mitä olet koskaan, ikinä milloinkaan missään kokenut ".

Paha on paikka kieltäytyä, varsinkin jos ja kun siinä on muutakin tilannetta ympärillä. Tilanne voi syntyä piriluukussa, kahvipöydässä, yökerhossa, ihan missä vain! Tuossa kohtaa on ihan sama, kuka sinä olet eikä se huumeita kiinnosta edes. Se haluaa vain luoda sinun kanssa suhteen, kaveripohjalta alkuun, mutta mikäli käyttö radikaalisesti lisääntyy ja mopo karkaa lapasesta...

Tulee sinusta helposti orja itse saatanalle.