Tarinoita huumehelvetistä selviytymisestä, elämästä siinä maailmassa ja elämästä sen jälkeen. Tarinat on tosia ja sensuroimattomia. Pakoittain teksti saattaa olla rajua ja kaunistelematonta, mutta teksti on minun elämästä. Toivottavasti viihdyt mukana matkassa!

Kirjoittaja

Kirjoittaja

Kuka minä olen?

Olen vuonna 1982 syntynyt lätkäfani Pohjois-Karjalasta. Ajauduin jo nuorena väärille teille ja sillä tiellä mentiin kymmenisen vuotta. Ensimmäiset hatsit pilveä poltin 17v ja viimeisen kerran otin subutexia tammikuussa 2011. Siitä saakka olen ollut kuivilla huumeista. Tämä on toinen kerta, kun elän elämääni ilman huumeita aikuisiällä. Ensimmäinen lopetus tapahtui vuosien 2005-2006 hujakoilla, mutta retkahdin uudelleen reilut 2v myöhemmin. Elämä ilman huumeita on ollut suurin muutos elämässäni. Kun opin elämään huume- ja rikollismaailmassa ja kasvoin sen aikana pojasta mieheksi, on tämä uusi, huumeeton elämä ollut varsin erikoista. Se on opettanut enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ja paljon oppimista on ollutkin. Mutta jokainen päivä selvinpäin on ollut hienompi ja parempi kuin yksikään huumepäissään vietetty päivä. Enää ei huumeet mua saa.

Minusta tuli ensimmäistä kertaa isä syksyllä 2015, kun sain terveen tyttövauvan. Olen tällä hetkellä kihloissa ja häitä olisi tarkoitus viettää vielä tämän vuoden aikana. Olen ollut kihlattuni, tulevan vaimoni, kanssa kohta 2,5v yhdessä, josta saman katon alla ollaan asuttu 2v. Loppu elämä tarjoaa vain taivaan rajakseen, jos sitäkään.

OTA YHTEYTTÄ

helvetistataivaaseen(c)gmail.com

Hae tästä blogista

16.11.2016

Älä hoida virastoasioita piripäissäsi

Itse nimittäin tuli aikoinaan hoidettua jokusen kerran ja joka kerta siitä oli enemmän haittaa, kun hyötyä. Tässä kaksi tapausta menneiltä vuosilta.

Kuvakaappaus Youtubesta, mutta ihan kuin minä silloin aikoinaan

Kelalle selvitys


Vuosi oli jotain 2004 - 2005. Mulle tuli Kelalta postia jossa vaadittiin selvitystä työkunnosta ja siitä, olenko valmis ottamaan työtä vastaan jos sellaista tarjotaan. No mä nohevana poikana ajattelin siinä piripäissäni, että nythän se on sopiva hetki täytellä vastaus Kelalle. Ei olisi ehkä kannattanut.

No siinä illalla sitä lappua täyttelin ja lisäselvitys kohtaan sitten annoin kynän laulaa. Kirjoittelin ties mitä (harmi, ettei ko. lappua ole tallessa enää) ja selittelin ummet ja lammet ja kun urakka oli valmis, olin tyytyväinen runosuonen pulppuamiseen (tuo nimenomainen sana kuvastaa sitä parhaiten) ajatuksella "tästä tuli vitun hyvä!". No ei tullut, Kelan mielestä.

Sehän on melko tuttua huttua, että Kelalta saa odotella päätöksiä jopa kuukausi tolkulla, mutta mun ei tarvinnut. Seuraavana päivänä, kun vein täytetyn lapun Kelalle, tuli vastaus asiaan kahdessa päivässä! Siis kaksi päivää ja päätös oli siinä. Edelleen fiilikset oli ne, että tää meni tosi hyvin ja, että rahan tulo Kelalta jatkuu. Voin sanoa, ei jatkunut. Avasin kirjeen. Kappas, tuli 3kk karenssi eli käytännössä neljään kuukauteen en saanut rahaa muualta kuin soskusta. Päätöksessä oli jopa lainailtu mun sössötystä mm tälleen (ulkomuistista) "Työnhakuni on voimassa ja ajatuksena olisi jossain vaiheessa mennä töihin, mutta tällä hetkellä en pysty menemään, koska olen kiireinen mies omien asioiden johdosta", jonka Kela oli tulkinnut (ihan oikein) silleen, että olen kyllä työkkärin kirjoilla niin kuin pitääkin, mutta töitä en pysty ottamaan juuri nyt vastaan. Että periaatteessa voisin tehdä ehkä jotakin työtä, mutta en sittenkään.

Annoin heille piripäissäni paikan ja ne käytti sen.


Työkkäriin yön valvoneena


Tämä kuningasidea syttyi siinä aamu kolmen aikaan, kun tajusin, että mun pitäisi käydä työkkärissä lähiaikoina. Kelailin siinä johtojen lisäksi sitä, että jos vetää vedot 'bout tuntia ennen kuin työkkärin ovet aukeaa Tiksissä, niin on sitten kärppänä paikalla ja täydellisessä vireessä. No niin tuli oltua, perhana.

Mä menin sinne heti, kun ovet aukesi ja ensimmäisenä jonotuslapulle ja siitä sitten huoneeseen sisään. Mä en muista yhtään mitään siitä, mitä siellä huoneessa tapahtui, mutta kun tulin sieltä pois, oli fiilikset huimat, koska kuvittelin jotenkin sen menneen hyvin. No riippuen näkökulmasta ja kuka katsoo, mutta omasta työtävieruksuvasta maailmankatsomuksesta katsoen se käynti oli lähinnä katastrofi.

Mä olin suostunut kaikkeen mahdolliseen.

Mulla alkoi puhelin soimaan heti seuraavana päivänä ja sitä puhelinrumbaa riitti kaksi vitun viikkoa. Jokainen joka soitti, oli jonkin kurssin tai koulutuksen tai työpaikan vuoksi soittamassa mulle. "Sinä olit ollut kiinnostunut tästä" -fraasi kuului jokaisen suusta. Sähköposti huuti siinä sivussa kaiken maailman tarjouksia erinäisistä mahdollisuuksista työllistyä/kouluttautua. Mulle ei tuohon(kaan) aikaan oikein mikään tuollainen kiinnostanut ja niinpä siinä toden teolla koiteltiin mun luovuutta selvitä niistä puheluista ilman, että virallisesti suostuu johonkin mitä ei halua. Vuosi taisi olla 2009 ja meno oli liian kovaa. No mä selvisin vanhalla kokemuksella noista kieroilemalla ja venkuloimalla ympäripyöreätä settiä jokaiselle, mutta yksi vahinko tuli.

Jouduin menemään kaksi viikkoa kestäneelle työnhakukurssille.

6 tuntia per päivä ja 10 päivää ja enhän mä jaksanut kuin 8 päivää vääntää siellä. Tuokin skeida loppui omaan karkuun juoksemiseen, kun toiseksi viimeisenä päivänä eli torstaina päätin, että kerta tässä ollaan tietokoneluokassa ja tuolla arkussa on läppäreitä ihan vitusti ja mä oon tässä yksin, niin minäpä pöllin yhden. Ei ne kuitenkaan huomaa. Ja itseasiassa eivät huomannetkaan. Muut meni ruokatunnille ja mä jäin atk-luokkaan ja huokutus kävi vaan liian suureksi. Läppäri laukkuun ja kun kurssin vetäjä saapui paikalla, sanoin, että mulla on lääkäri tunnin päästä, niin mun on pakko lähteä nyt.

Asiaa toki auttoi myös sekin, että oma tietokone oli paskana. Se meni rikki, koska kilahdin yksi ilta ja vedin nyrkillä näytöstä läpi. Kävi vain fiuuuu kun 700€ läppäri oli täysin paskana ja sileät 50:n euron setelin sai siivet. Vitutti jälkeen päin, mutta korvasin vahingon tuolla läppärin pöllimisellä. Se pöllitty läppäri oli ihan paska ja siihen joutui jollain vippaskonstilla murtautumaan vierastilin kautta, että sai edes koko paskan toimimaan. Pöllin siihen vielä virtajohdon kurssikaverin koneesta ja toiselta vein hiiren, kun ei näitä rojuja ollut siellä arkussa. Nämä kaikki laitteet ym oli toki sen koulun omaisuutta, että en vienyt keltään yksityishenkilöltä mitään, jos se nyt asian paremmaksi saa.

No ei se kyllä saa.