Tarinoita huumehelvetistä selviytymisestä, elämästä siinä maailmassa ja elämästä sen jälkeen. Tarinat on tosia ja sensuroimattomia. Pakoittain teksti saattaa olla rajua ja kaunistelematonta, mutta teksti on minun elämästä. Toivottavasti viihdyt mukana matkassa!

Kirjoittaja

Kirjoittaja

Kuka minä olen?

Olen vuonna 1982 syntynyt lätkäfani Pohjois-Karjalasta. Ajauduin jo nuorena väärille teille ja sillä tiellä mentiin kymmenisen vuotta. Ensimmäiset hatsit pilveä poltin 17v ja viimeisen kerran otin subutexia tammikuussa 2011. Siitä saakka olen ollut kuivilla huumeista. Tämä on toinen kerta, kun elän elämääni ilman huumeita aikuisiällä. Ensimmäinen lopetus tapahtui vuosien 2005-2006 hujakoilla, mutta retkahdin uudelleen reilut 2v myöhemmin. Elämä ilman huumeita on ollut suurin muutos elämässäni. Kun opin elämään huume- ja rikollismaailmassa ja kasvoin sen aikana pojasta mieheksi, on tämä uusi, huumeeton elämä ollut varsin erikoista. Se on opettanut enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ja paljon oppimista on ollutkin. Mutta jokainen päivä selvinpäin on ollut hienompi ja parempi kuin yksikään huumepäissään vietetty päivä. Enää ei huumeet mua saa.

Minusta tuli ensimmäistä kertaa isä syksyllä 2015, kun sain terveen tyttövauvan. Olen tällä hetkellä kihloissa ja häitä olisi tarkoitus viettää vielä tämän vuoden aikana. Olen ollut kihlattuni, tulevan vaimoni, kanssa kohta 2,5v yhdessä, josta saman katon alla ollaan asuttu 2v. Loppu elämä tarjoaa vain taivaan rajakseen, jos sitäkään.

OTA YHTEYTTÄ

helvetistataivaaseen(c)gmail.com

Hae tästä blogista

17.10.2016

Oon herännyt pirteänä viimeksi 10v sitten

Suurin osa mielialalääkkeistä vaikuttaa käyttäjään väsyttävästi. Mun lääkkeistä Lyrica sekä Mirtazapin ovat väsyttäviä lääkkeitä. Ja kun ottaa huomioon, että mun annos etenkin Lyrican kohdalla ns. hevosannos ja mirtzan otan yötä vastan, ei lienee ihme, että joka aamu oon ihan tukossa 1-2 tuntia, yleensä. Joskus toisinaan se väsymys kestää jopa neljä tuntia tai niin kuin tänään, heräsin päivään tuossa puoli kahdeksan aikaan illalla eli noin tunti sitten. Aamulla nousin ylös tasan kello 9. Ja vaikka olen ollut tänään jopa aktiivinen, en ole päässyt päivään kiinni oikeastaan missään vaiheessa, paitsi nyt illalla. Käytiin heti aamupäivällä Lidlissä, en muista siitä reissusta oikeastaan mitään. Tämän päivän sumussa oleminen on mulle ollut tuttua jo oikeastaan marraskuusta 2006 lähtien jolloin sain ensimmäiset mielialalääkkeet, ja siitä asti niitä olen myös vetänyt. Ja kun tähän vielä lisätään diagnisoitu keskivaikea uniapnea, johon toki se laite on, niin aika paljon on silleen mitä voisi syyttää mistä tämä jäätävä sumussa oleminen johtuu. Taaperokin vie voimia vaikka minun antaa yöt nukkuakin. Harvoin se on yhden asian vika ja tässä näitä variaatioita on useampi. Voi ja varmaan onkin, näiden kaikkien asioiden summa.

Mulla tuli tämä aihe mieleen jo tuossa jokin aika sitten, kun Cheek kertoi vastaavaa settiä. Samaistuin voimakkaasti "keekin" kertomaan ongelmaan. Nyt tässä jostain kumman syystä on ollut useampi päivä ihan vitun vaikeita, johtuen juuri tästä massiivisesta väsymyksestä. Varmasti osansa tässä on tuolla pimeydellä jota alkaa olla jo aika paljon. Kaamos lähestymässä, matalapainekin vaikuttaa muhun todella paljon. Sitäkin tainut olla.

Mutta se mikä on lukuisten mielialalääkkeitä popsivien ongelma, on juuri tämä jäätävä väsymys minkä ne pillerit aiheuttaa. Eikä tästä puhuta tai nosteta esille. Cheek nosti, kiitos siitä. Tietääkseni pelkästään Suomessa näitä pillereitä syö sadat tuhannet ihmiset ja melkein uskallan väittää, että suurimmalla osalla on tämä sama vaiva riesana. Osa tietää, osa ei, mutta voitte ainakin kuvitella, että kun meikäkin nousee aamulla ylös, en ole "puhekykyinen" enkä pysty ottamaan mitään informaatiota vastaan ensimmäisen tunnin aikana. Pystyn vastaamaan huomenten toivotuksiin sanomalla "huomenta" ja se on siinä. Mitään muuta en kykene sanomaan eikä pää ota vastaan mitään tietoa. Katson näin NHL:n alettua aina heti tulokset yön kierrokselta. No ne katson uudestaan tunnin kuluttua, koska en muista yhtään mitään siitä ekasta vilkaisusta. Tuo esimerkkinä. Pää on aivan jumissa eikä siellä liiku mitään, jos nyt muutenkaan liikkuu, mutta etenkin aamulla olen aivokuolleessa tilassa.

Kuvituskuva jonka tiedostonimenä on "Tired-all-time", voin samaistua... Kuva: diabetes ayurveda


Aamutoimet on hyvin simppelit; juon kupillisen kahvia, poltan tupakan ja pelaan typerää peliä puhelimella johon olen jäänyt koukkuun. Tässä menee se tunti ja silloin tapahtuu se ensimmäinen nytkähdys päivään. Seuraavan tunnin aikana pystyn jo kommunikoimaan ja ottamaan informaatiota vastaan. Juon lisää kahvia ja poltan toisen tupakan. Tutkin nettiä ja odotan, että elämät latautuu mainitussa pelissä. Siinä se menee se toinen tunti. Ja jos Luoja suo, olen hereillä kahden tunnin kuluttua sängystä nousemisesta. Mutta sitten on näitä päiviä mihin ei pure eikä auta mikään. Vaikka kävin ulkona, kaupassa ym ym niin olen oma itseni niin kun nyt. Yhdeksän aikaan illalla.

Mua on alkanut vituttamaan tämä jo tovi jos toinenkin sitten. Kesällä pudotin yhden (ja ainoan) SSRI-lääkkeen veke, että edes yksi lääke olisi vähemmän. Ja samalla toivoin, että olisin pirteämpi aamuisin. No en ole ollut. Tätä samaa perkeleen paskaa on jatkunut 10 vuotta ja jos näytöt on se, että mikään ei muutu ihan hetkeen (lääkityksen suhteen), niin näillä mennään. Tarvitsen kuitenkin lääkkeeni enkä ilman voi olla, niin tätä tää sit on. 10 vuotta on vedetty ja saaga jatkuu.

Mä en oikeasti muista miltä se tuntuu, kun herää pirteänä aamuun ja pystyy lähes heti toimimaan. Mä en tiedä siitä mitään.