Tarinoita huumehelvetistä selviytymisestä, elämästä siinä maailmassa ja elämästä sen jälkeen. Tarinat on tosia ja sensuroimattomia. Pakoittain teksti saattaa olla rajua ja kaunistelematonta, mutta teksti on minun elämästä. Toivottavasti viihdyt mukana matkassa!

Kirjoittaja

Kirjoittaja

Kuka minä olen?

Olen vuonna 1982 syntynyt lätkäfani Pohjois-Karjalasta. Ajauduin jo nuorena väärille teille ja sillä tiellä mentiin kymmenisen vuotta. Ensimmäiset hatsit pilveä poltin 17v ja viimeisen kerran otin subutexia tammikuussa 2011. Siitä saakka olen ollut kuivilla huumeista. Tämä on toinen kerta, kun elän elämääni ilman huumeita aikuisiällä. Ensimmäinen lopetus tapahtui vuosien 2005-2006 hujakoilla, mutta retkahdin uudelleen reilut 2v myöhemmin. Elämä ilman huumeita on ollut suurin muutos elämässäni. Kun opin elämään huume- ja rikollismaailmassa ja kasvoin sen aikana pojasta mieheksi, on tämä uusi, huumeeton elämä ollut varsin erikoista. Se on opettanut enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ja paljon oppimista on ollutkin. Mutta jokainen päivä selvinpäin on ollut hienompi ja parempi kuin yksikään huumepäissään vietetty päivä. Enää ei huumeet mua saa.

Minusta tuli ensimmäistä kertaa isä syksyllä 2015, kun sain terveen tyttövauvan. Olen tällä hetkellä kihloissa ja häitä olisi tarkoitus viettää vielä tämän vuoden aikana. Olen ollut kihlattuni, tulevan vaimoni, kanssa kohta 2,5v yhdessä, josta saman katon alla ollaan asuttu 2v. Loppu elämä tarjoaa vain taivaan rajakseen, jos sitäkään.

OTA YHTEYTTÄ

helvetistataivaaseen(c)gmail.com

Hae tästä blogista

6.10.2016

Koulukiusaamisesta

Aihe lienee varsin ajankohtainen, kun koulut alkoi elokuussa. Tosin, tämä aihe on ajankohtainen tyyliin aina, koska sitä vaan tapahtuu jatkuvasti ja ihan vitusti liikaa. Mä ite olen ollut koulukiusaaja sekä koulukiusattu. Ja nimenomaan tuossa järjestyksessä.

Ala-asteella en vielä kiusannut ketään vaikka tappeluja oli varsinkin alkuvuosina, mutta ne oli vain myllyjä eikä niitä jääty vatvomaan. Välitunti turpaan ja jo seuraavalla välkällä potkittiin palloa samalla puolella. Niin se meni silloin.

Yläasteella sitten ei enää homma mennyt ihan niinkuin piti. Tosin kaikki kolme tuhlattua vuotta yläasteella oli enemmän ja vähemmän perseestä enkä saanut mitään järkevää aikaan. Pääsin sentään joka vuosi seuraavalle, mutta pääsin myös koulun ns mustaan kirjaan joka oli väriltään kirjaimellisesti musta ja se kirja oli paksu. Siihen pääsi kaikki pikku gangsterit jotka hölmöili kukin tyylillään. Itselle tämä aikaansaannos tuli siitä hyvästä, kun pieksin aika voimakkaasti erään vuotta alemmalla olleen koulukaverin. Mä kiusasin kyseistä tyyppiä jo aikaisemmin ja se päättyi sitten hyvin yksipuoliseksi tappeluksi. Vittuilua, tönimistä, nämä peruspaskat joka sitten eskaloitui myllyksi. Kiusasin yläasteella myös yhtä toista poikaa sekä erästä tyttöä. Jälkimmäistä en muistanut aikuisena enää, mutta tämä naiseksi kasvanut tyttö muisti. Sain kuulla kunniani eräänä viikonloppuisena yönä, kun tapasin hänet vuosia vuosia myöhemmin eräässä yökerhossa. Hän kertoi kuinka olin häntä kiusannut koko yläasteen ajan. Olin kuolla häpeästä, mutta pyysin anteeksi, monta kertaa ja tarkoitin sitä. Sanoin myös, että jos saisin sen ajan pois tai sitä muutettua, tekisin sen. Hänestä näki kuinka vaikea paikka se hänelle oli edelleen, yli 10 vuotta myöhemmin. En voinut sietää itseäni, mutta sain rauhan sielulleni, kun hän hyväksyi anteeksipyyntöni ja poistui näkövinkkelistä. Koskaan en häntä enää nähnyt ja nyt hän on poissa. Kuoli muutama vuosi sitten täysin yllättäen. Se koski minua sydämeen, koska olisin halunnut hänelle sanoa paljon muutakin kuin anteeksi. Ja yrittää hyvittää typeryyteni vaikka koulukiusaamisen kohteeksi joutuneen kohdalla se on jo myöhäistä suurimman osan kohdalla. Se jättää valtaisat jäljet ja se heijastaa aikuisikään monien kohdalla raadollisen voimakkaasti.

Tästä esimerkkinä toimin myös itse, mutta siskoni ja parhaan ystäväni kohdalla ne syvät arvet huomaa paljon paremmin. Valitettavasti. Heidän kohdalla koulukiusaaminen on ollut vakava asia ja kummankaan kohdalla koulu ei asiaan aikoinaan juurikaan puuttunut. Nyt molemmilla nousee häkellyttävän usein esille se, kuinka heitä kiusattiin. Siskoni on mua paljon nuorempi, lähes 12 vuotta ja hän on hyvin nuori siis, ehkä hänen kohdallaan ajan kanssa homma helpottuu, mutta ystäväni on saman ikäinen kuin itse ja edelleen toisinaan ne kiusaamisen tuomat tuskat nousee puheisiin. Siis lähes 20 vuotta sitten tapahtuneet asiat. Kaksikymmentä vuotta. Siskoni kohdalla koulukiusaaminen alkoi varhain ala-asteella, niin on hänenkin kohdalla tätä asiaa toisinaan puitu edelleen, yli 10v ensimmäisestä tapauksesta.

Siskoni viilteli itseään ja vain minä siitä tiesin meidän perheessä. Helppo piilottaa näkyvät arvet, kun pitää pitkähihaista paitaa. Siskoni sanoi silloin minulle, että tästä en saa puhua kenellekään, enkä minä puhunutkaan, paitsi nyt. Myös henkisen puolen arvet hän osasi piilotella meiltä muilta. Vain ajoittain siitä oli oikeasti puhetta, siskonikin kun on loistava näyttelijä ja osaa piilotella todelliset tunteet, ne rajutkin. Paskaahan se touhu oli ja itse kun olin liiankin hyvin perillä mitä koulussa tapahtuu ja mua suorastaan vitutti se koulun munattomuus asiassa. Asiat meni lopulta siihen, että mulla paloi pinna ja etsin pesäpallomailaa ja ajatuksena oli lähteä keskeyttämään koulupäivä siskoni luokan osalta. Näin jälkeen päin ihan hyvä, ettei se suunnitelma toteutunut. Siskoni kärsii edelleen siitä, että häntä kiusattiin peruskoulun lisäksi vielä amiksessa jossa homma meni vituiksi lopulta, koska siskoni paloi loppuun ja jätti ammattikoulun kesken.

Niinkuin minunkin kohdalla, myös ystäväni sotkeutui huumeisiin. Itseasiassa mua vuotta aikaisemmin, jo 16 vuotiaana ja yksi suurimmista syistä lienee ollut se, että yläasteella kiusattiin niin vitusti häntä. Mulla oli monia syitä siihen, että aloin käyttämään huumeita, mutta yksi mikä vaikutti oli se mun kohtaama koulukiusaaminen uudella paikkakunnalla. Voin siis puhua vain omista tunteista mitä silloin oli, koska ne on koettu. Mua ahdisti mennä kouluun, koska siellä odotti joka päivä se yksi ja sama kusipää jonka ainoa tehtävä tuntui olevan mun kiusaaminen. Olinhan pukeutumistyyliltäni hyvin erilainen mihin ehkä Joensuussa oli silloin 90-luvun lopussa totuttu. Hiphoppari lippis vinossa ja ketjuja kaulassa. Se taisi pistää silmään ja ärsyttää tätä yhtä mulkvistia. Harvoin olen toisen kuolemaa toivonut, mutta silloin kerran sitä toivoin. Meille tuli Karjalainen kotiin joka päivä ja yleensä sunnuntaisin oli kuolinilmoituksia alkupäässä lehteä. Tämä kiusaaja asui Joensuun lähellä, mutta ei Joensuussa ja sattuipa kerran silleen, että oli uutinen joka osui paikkakunnaltaan ja kuolleen nuoren iältään täysin tähän kiusaajaan. Tämä kuollut nuori mies oli ollut metsässä moottorisahaamassa ja häneen oli iskenyt salama joka johti kuolemaan. Uutinen oli alkuviikon päässä ja siitä hetkestä aina sunnuntaihin saakka lähes rukoilin, että tämä kuollut nuori olisi ollut tämä kiusaaja. Ei ollut. Se harmitti sillä tiesin samalla, että kiusaaminen jatkuu, kun koulut taas jatkuu syksyllä. Niinpä se jatkui ja jatkui taas mun ahdistus mennä kouluun pelkästään tämän takia kasvoi kasvamistaan. Oli siinä muutakin paskaa samalla, mutta sinne kouluun meneminen oli tuskaista. Kiusaaminen lopulta loppui tappeluun välkällä josta tuli myöhemmin poliisiasia ja hän joutui korvaamaan rikkoutuneen takkini. Mutta se loppui, mutta liian myöhään. Olin tuohon mennessä kuunnellut melkein jokapäiväistä vittuilua ja uhkailua pyöreästi 1,5 vuotta. Se jätti arvet vuosiksi, mutta olen siitä jo yli päässyt.

Se mitä haluan sanoa...

On se, että lopettakaa se koulussa toisten kiusaaminen niinkun nyt! Mä kärsin asiasta vuosia, ystäväni kärsinyt sen 20 vuotta, siskoni yli 10 vuotta ja myös minun kiusaamisen kohdalle ne ihmiset kärsi siitä vuosia. Ja kelatkaa kuinka moni jopa tappaa itsensä sen vuoksi? Se yksi lyönti, se vittuilu, se uhkailu ja kaikki ne mitkä sopii kiusaamisen raameihin, ne vittu jättää jäljet siihen ihmiseen! Ihmiset viiltelee itseään, miettivät aamusta iltaan itsemurhaa, masentuvat ja muuta mt-ongelmaa. Moni ei kestä ja heti kun tulee sauma, niin aletaan pelautua laittomien päihteiden kanssa. Viina ollut yleensä kuvioissa jo aikaisemmin. Monista tulee myöhemmin narkomaaneja ja kuinka moni narkomaani selviää siitä reissusta? Todella harva.

Ja te kiusaajat, miettikääpä sitä, että miltä sinusta tuntuisi olla ihan yksin, vailla kavereita ja nyhjöttää omassa pienessä ja pimeässä huoneessa päivät pitkät? Pystyisitkö vetää? Moni joutuu pystymään, mutta sä kiusaaja tuskit itse olisit valmis kestämään sitä. Siellä ne istuu sängyllä ja itkee veitsi kädessä kun sattuu niin saatanasti, niin sydämeen, sieluun kuin fyysisestikin. Sä kiusaaja tuskit pystyisit siihen? Tiedätkö mitä, ei ne kiusaamisen kohteeksi joutuneetkaan pysty, mutta niitten on pakko kestää vaikka koko vitun ajan sattuu. Mene hetki se kiusaamasi henkilön kenkiin ja tallaa kilometri. Saatat voida pahoin ja saatat jopa järkiintyä ja lopettaa sen kiusaamisen.

Ja sitä paitsi, kiusaaminen on rikos johon sisältyy monia rikosnimikkeitä. Siitä se ura pikkurikollisena sitten lähtee, kun "pääsee" yläasteella kyttämaijaan jolla leveillä sitten näille muille mulkuille. Huom :sarcasm

Kenenkään ei ole pakko sietää kiusaamista, ei etenkään sinun!

Kuvahaun tulos haulle poliisi koulukiusaaminen on rikos
Kuva: yle.fi