Tarinoita huumehelvetistä selviytymisestä, elämästä siinä maailmassa ja elämästä sen jälkeen. Tarinat on tosia ja sensuroimattomia. Pakoittain teksti saattaa olla rajua ja kaunistelematonta, mutta teksti on minun elämästä. Toivottavasti viihdyt mukana matkassa!

Kirjoittaja

Kirjoittaja

Kuka minä olen?

Olen vuonna 1982 syntynyt lätkäfani Pohjois-Karjalasta. Ajauduin jo nuorena väärille teille ja sillä tiellä mentiin kymmenisen vuotta. Ensimmäiset hatsit pilveä poltin 17v ja viimeisen kerran otin subutexia tammikuussa 2011. Siitä saakka olen ollut kuivilla huumeista. Tämä on toinen kerta, kun elän elämääni ilman huumeita aikuisiällä. Ensimmäinen lopetus tapahtui vuosien 2005-2006 hujakoilla, mutta retkahdin uudelleen reilut 2v myöhemmin. Elämä ilman huumeita on ollut suurin muutos elämässäni. Kun opin elämään huume- ja rikollismaailmassa ja kasvoin sen aikana pojasta mieheksi, on tämä uusi, huumeeton elämä ollut varsin erikoista. Se on opettanut enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ja paljon oppimista on ollutkin. Mutta jokainen päivä selvinpäin on ollut hienompi ja parempi kuin yksikään huumepäissään vietetty päivä. Enää ei huumeet mua saa.

Minusta tuli ensimmäistä kertaa isä syksyllä 2015, kun sain terveen tyttövauvan. Olen tällä hetkellä kihloissa ja häitä olisi tarkoitus viettää vielä tämän vuoden aikana. Olen ollut kihlattuni, tulevan vaimoni, kanssa kohta 2,5v yhdessä, josta saman katon alla ollaan asuttu 2v. Loppu elämä tarjoaa vain taivaan rajakseen, jos sitäkään.

OTA YHTEYTTÄ

helvetistataivaaseen(c)gmail.com

Hae tästä blogista

20.9.2016

Muutamia lyhyitä tarinoita piripäisestä menneisyydestä

Elettiin aikaa jolloin Playstation 2 oli uusin malli Sonyltä. Puheita pleikkari kolmosesta oli jo tuolloin ollut tyyliin, että muutaman vuoden päästä se ilmestyy. Niinkuin ilmestyikin. Mutta. Mun eräs jo edesmennyt kaverini päätti piripäissään viritellä omasta pleikka kakkosesta kolmosen. Ihan omatoimisesti se sitä viritteli ja sääti. Eihän se ihan kivuttomasti mennyt.

Jätkä oli viritellyt omaa konsoliaan ties miten kauan ja kun se testauksen hetki muutaman vuorokauden valvomisen jälkeen koitti aamu kuudelta, voisi melkein sanoa, että ilmapiiri oli jännittynyt. Ja niin taisi olla tämä konsolikin. Virtapiuha seinään, "BOOM" ja puolen metrin valopallo. Koko asunto täysin pimeäksi. Kyllä muuten porukka säikähti. Ja tämä kaveri joka sen piuhan seinään laittoi, se se vasta säikähtikin. Ihan typerää hengellä leikkimistähän se oli, tosin eipä sitä silloin kukaan silleen ajatellut.

Tämmöisiä neronleimauksia voi odottaa syntyvän vain piripään aivoilla. No juttua tuosta kavereiden kesken piisasi ja paljon siitä puhuttiin, lähinnä naureskelen ja innoissaan selitellen. Kukaan ei vissiin ajatellut missään kohtaa, että siinä olisi voinut käydä äärimmäisen huonosti. No onneksi ei käynyt.

_________________________________________________________________________________

Kerran yksi toinen kaveri, hänkin jo edesmennyt, niin valvottiin siinä piripäissään useampi vuorokausi ja viimeisen valvojaisyön koittaessa se laittoi kuulokkeet päähän ja alkoi kuuntelemaan Wu-Tang Clanin Forever tupla-cd albumin sitä toista ceedeetä. Se aloitti sitä kuuntelemaan puolen yön aikoihin ja samalla kirjoitti ihan ihmeellisiä merkintöjä isoon vihkoon, sivu tolkulla. Ei meistä kukaan ymmärtänyt hevon vittuakaan siitä, mitä se merkkaili ylös ja innoissaan fiilisteli sitä levyä, samalla kun me muut pelattiin pleikkarilla milloin lätkää, milloin jotain autopeliä. Ja sitten yks kaks, suunnilleen aamu kuudelta-seitsemältä eli 6-7 tunnin kuuntelun jälkeen kaveri ottaa kuulokkeet pois ja alkaa epätoivoisena huutamaan "ei vittu, ei vittu" "mä oon kuunnellu koko ajan väärää levyä" "voi vittujen vittu". Se siis kuunteli yhtä vitun cd:tä kuusi seitsemän tuntia kirjoittaen samalla ihan ufo juttuja ja koko ajan olikin ollut väärä cd soittimessa... Muistaakseni kysyttiin, että miten tämä hei on mahdollista edes? Vastausta en muista tai kuultu, mutta kerta kaikkiaan ihmeellistä. Tosin, piriä neljä vrk, niin ei siihen nähden edes ihmetytä. Ja huom! Se siis kuunteli biisistä numero 1 aina viimeiseen saakka ja tämä läpikuuntelu siis kesti mainitun ajan. Se nimittäin kelaili edestakaisin yhtä biisiä varmaan about puoli tuntia per biisi ja hänellä siis kesti kuunnella yksi cd läpi tuon 6-7 tuntia...

_________________________________________________________________________________

Jatketaan samalla aihepiirillä. Jälleen piriä siinä vedelty pari vuorokautta, kun lähdettiin kaverin kämpiltä toisen kaverin kanssa parin kilometrin päässä olevalle hiihtokeskuksen pihalle. Me mentiin kesäisenä aamupäivällä kello 11 aikoihin sinne mun silloisella autolla. Koska haluttiin lähteä ulos sisällä jumittamisen sijaan ja mitä me tehdään siellä? No kuunnellaan legendaarista 2Pacin "Hit 'em up" biisiä kaksi tuntia. Se biisi kestää vähän päälle 5 minuuttia ja on siis kaikkien aikojen dissausbiisi ja me mennään sinne hiihtokeskukselle sitä suomentamaan... "Mitä se sano? Mitä se sano? Kelaa takaisin". Tuota se oli koko ajan. Se, että saatiin kuuneltua biisi läpi, kesti siis kaksi tuntia. Siinä vaiheessa, kun tajuttiin, että kello on 13 ja saatu just kuunneltua vihdoin biisi loppuun, tuli sellainen kevyt whatta fuck olo. Silloin kun me mentiin sinne, siellä oli jotkut jotakin varten omalla autollaan ja ne lähti siinä jossain vaiheessa. Me siis mentiin heidän auton viereen istumaan parkkiin ja kun ne lähti ja vieläpä tunnin päästä palasivat takaisin, niin me edelleen oltiin siinä. On se äijä voinut hieman miettiä, jotta mitä helvettiä ne duunaa siinä.

_________________________________________________________________________________

Yhtenä kuumana kesäpäivänä 2000-luvun alkupuoliskolla oltiin valvottu siinä ehkä yksi tai kaksi yötä, kun saatiin ajatus, että voitaisiin pestä mun auto. Aika vakio idea siihen aikaan. Mentiin yhden kaverin luokse hakemaan aamu 7 pintoja pesuaineita ja... Tiskiharja. Sillä ei ollut muuta antaa. Mentiin sitten Nurmeksen Hyvärilässä sijaitsevalle mattolaiturille pesemään autoa. Siellä kun vesi virtaa letkusta ja meillä samalla piri suonissa. Kelatkaa miltä se on näyttää niiden muutaman lenkkeilijän/koiranulkoiluttajan silmissä, kun yksi kaveri, syytä tai toisesta, menee roskalaatikkoon ja pelleilee siellä ja samalla minä harjaan tiskiharjalla auton etuvaloja kiihkona kolmannen kaverin toimiessa veden jakelijana, musiikin huutaessa täysillä auton kaiuttimista... Ja siitä menee näitä aamuvirkkuja ohi... Muistan ainakin sen yhden lenkkeilijän ilmeen, kun se katsoo just silleen "ei vittu oikeasti jätkät nyt, mitä helvettiä?!" -ilmeellä.

Sitä tuli aikoinaan näitä piriviivoja vedettyä, ihan tuon isoimmankin kokoisia. Puistatus 


Niin kuin näistä voi päätellä, piripäissään ei ideat lopu kesken. Se tajunnanvirta osaa olla toisinaan melkoista ja selvinpäin tämmöisiä ei jaksa ymmärtää edes vähää alusta. Mutta nämä on näitä, ihan hauskojakin juttuja joita voi nykyään vaan naureskellen muistella.

Ps. Viisi (5) viikkoa pelaamatta euron euroa. Mä taidan pystyä tähän!