Tarinoita huumehelvetistä selviytymisestä, elämästä siinä maailmassa ja elämästä sen jälkeen. Tarinat on tosia ja sensuroimattomia. Pakoittain teksti saattaa olla rajua ja kaunistelematonta, mutta teksti on minun elämästä. Toivottavasti viihdyt mukana matkassa!

Kirjoittaja

Kirjoittaja

Kuka minä olen?

Olen vuonna 1982 syntynyt lätkäfani Pohjois-Karjalasta. Ajauduin jo nuorena väärille teille ja sillä tiellä mentiin kymmenisen vuotta. Ensimmäiset hatsit pilveä poltin 17v ja viimeisen kerran otin subutexia tammikuussa 2011. Siitä saakka olen ollut kuivilla huumeista. Tämä on toinen kerta, kun elän elämääni ilman huumeita aikuisiällä. Ensimmäinen lopetus tapahtui vuosien 2005-2006 hujakoilla, mutta retkahdin uudelleen reilut 2v myöhemmin. Elämä ilman huumeita on ollut suurin muutos elämässäni. Kun opin elämään huume- ja rikollismaailmassa ja kasvoin sen aikana pojasta mieheksi, on tämä uusi, huumeeton elämä ollut varsin erikoista. Se on opettanut enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ja paljon oppimista on ollutkin. Mutta jokainen päivä selvinpäin on ollut hienompi ja parempi kuin yksikään huumepäissään vietetty päivä. Enää ei huumeet mua saa.

Minusta tuli ensimmäistä kertaa isä syksyllä 2015, kun sain terveen tyttövauvan. Olen tällä hetkellä kihloissa ja häitä olisi tarkoitus viettää vielä tämän vuoden aikana. Olen ollut kihlattuni, tulevan vaimoni, kanssa kohta 2,5v yhdessä, josta saman katon alla ollaan asuttu 2v. Loppu elämä tarjoaa vain taivaan rajakseen, jos sitäkään.

OTA YHTEYTTÄ

helvetistataivaaseen(c)gmail.com

Hae tästä blogista

5.9.2016

Kotirosvot

Huume- ja rikosmaailmassa toisilta varastaminen on yksi alhaisimmista teoista. Etenkin jos kaveri pöllii kaverinsa omaisuutta tai kaverin kaverin. Yleensä tästä lopputuloksena on turpakäräjät. Joko siitä käydään muistuttamassa yksin tai porukalla, mutta lopputuloksesta pääsee monesti lukemaan lehdestä, kuinka joku henkilö pieksettiin toisen tai useamman toimesta. Sitten tulee korvauksia ja/tai vankeutta, riippuen miten alhainen rotta kotirosvo on. Kaiken järjen mukaan mikäli varastat kaverilta ja saat siitä turpaasi, et hae korvauksia. Se on sitten syyttäjän ja käräjätuomareiden päätös, tuleeko linnaa vai ei, mutta korvauksia et hae. Monesti se menee vaan silleen, että itse kerjäsit nyrkistä ja sun pitää vaan kestää se, silmä silmästä ja hammas hampaasta. Ei siitä mennä poliiseille inisemään. Jos ja liian usein kun näin silti tehdään, saat kotirosvon ja vasikan maineen. Ja saat uudestaan turpaasi sillä nämä muistetaan. Siksi on tulevaisuudessa aika hankala missään samoissa porukoissa liikkua, koska nämä muistetaan ja siitä jää monesti hampaankoloon asioita. Eli väkivallan kierre on aikalailla todellinen ja odotettu jatkumo. Se on sitten kotirosvovasikan oma valinta, onko se tonni euroissa sen väärti, että saat vaan pelätä. Ei ainakaan mun piirtaan menisi, että jonkun tonnin kahden takia itselleni kuumotuksia ottaisin ja selkääni saisin uudestaan ja uudestaan. Joskus nimittäin saattaa siinä pieksämisen lomassa käydä vahinko ja hengenlähtö tai vammautuminen on tosiasia.

Tässä kirjoituksessa kuvailemillani kotirosvoilla on monesti kiikarissa nämä asiat. Kuva: allthingsvice.com


Omakohtainen kokemus



Joo ja mä tiiän, että kitkunitkupäissään ei vaan voi oloilleen mitään ja pakko saada rahaa ja kamaa, mutta älä vittu varasta omilta. Jos ymmärrät. Siitä et oikeasti hyödy et paskan vertaa. Hetken helpotuksen jälkeen saa kuumotella jatkuvasti milloin tulee noutaja oven taakse. Ei se vaan voi olla sen väärti, ei millään. Mutta jokainen tyylillään. Itse olen moiseen sortunut tuon huume-elämän aikana muistaakseni kerran ja voin sanoa, ettei se todellakaan kannattanut. En toki vienyt tavaraa tai rahaa, mutta parit vedot subua. Ehkä se oli alitajuntainen "kosto" siitä yhdestä vapusta, missä mun hengellä leikittiin hänen ja toisen ihmisen toimesta, mutta eipä sillä, olisi sen voinut silti jättää tekemättä. Koston kierre on vaan aika turha ja itse jos fiksuna olisi ollut (en siis ollut), niin olisi voinut sen millin subua jättää pöllimättä. Sain siitä kuumotuksia perääni ja kun valmiiksi olin ihan paskana, niin oli kyllä vitun vaikeaa. Toisaalta tuon suoraan sanoen pelon takia mä jätin huumeet pois elämästäni. Kuten monesti olen sanonut, lopetin ne seinään, mutta en ole tätä ennen puhunut siitä, mitä tapahtui sitä ennen. Tuo tapahtui. Mua uhkailtiin väkivallalla mm sanomalla, että 9 millinen burana voisi auttaa jne. Kelatkaa, kun valmiiksi vainoharhainen ja henkisellä tasolla aivan pohjalla olevan ihminen (mm. rekan alle tahallaan vetäisy painoi raskaasti mieltä) saa tuon tason settiä luettavaksi, niin kyllä se pisti pelottamaan. Kaduin tekoani, mutta eipä sitä tekemättömäksi enää saanut. Haukuin itseäni voimakkaasti, että näinkö alas piti minunkin vajota?! Myöhemmin vasta tajusin, että pöllimällä taisin tasata sen vapun tapahtumat, mutta tuskinpa sitä silloin mietin. Ajattelin myöhemmin, että ehkä nyt tilit on tasan. Jo senkin takia, että sain pelätä joku 1,5v ennen kuin kerran sattumalta osuttiin samaan kauppaan ja sovittiin asiat asianomaisten kanssa. Se rauhoitti mieltä vaikka muutamaa kk myöhemmin oli jälleen, tosin tyhjästä, pelot päällä.

Pelko auttoi lopettamaan huumeiden käytön. Siinä mielessä se johti kuitenkin lopuksi hyvään, mutta voin sanoa, että kaikki piti vetää vaikeimman ja täydellisen kärsimyksen kautta. No turha murehtia mennyttä, se meni miten meni.

Vain sillä on väliä, mitä elämässä nyt on.