Tarinoita huumehelvetistä selviytymisestä, elämästä siinä maailmassa ja elämästä sen jälkeen. Tarinat on tosia ja sensuroimattomia. Pakoittain teksti saattaa olla rajua ja kaunistelematonta, mutta teksti on minun elämästä. Toivottavasti viihdyt mukana matkassa!

Kirjoittaja

Kirjoittaja

Kuka minä olen?

Olen vuonna 1982 syntynyt lätkäfani Pohjois-Karjalasta. Ajauduin jo nuorena väärille teille ja sillä tiellä mentiin kymmenisen vuotta. Ensimmäiset hatsit pilveä poltin 17v ja viimeisen kerran otin subutexia tammikuussa 2011. Siitä saakka olen ollut kuivilla huumeista. Tämä on toinen kerta, kun elän elämääni ilman huumeita aikuisiällä. Ensimmäinen lopetus tapahtui vuosien 2005-2006 hujakoilla, mutta retkahdin uudelleen reilut 2v myöhemmin. Elämä ilman huumeita on ollut suurin muutos elämässäni. Kun opin elämään huume- ja rikollismaailmassa ja kasvoin sen aikana pojasta mieheksi, on tämä uusi, huumeeton elämä ollut varsin erikoista. Se on opettanut enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ja paljon oppimista on ollutkin. Mutta jokainen päivä selvinpäin on ollut hienompi ja parempi kuin yksikään huumepäissään vietetty päivä. Enää ei huumeet mua saa.

Minusta tuli ensimmäistä kertaa isä syksyllä 2015, kun sain terveen tyttövauvan. Olen tällä hetkellä kihloissa ja häitä olisi tarkoitus viettää vielä tämän vuoden aikana. Olen ollut kihlattuni, tulevan vaimoni, kanssa kohta 2,5v yhdessä, josta saman katon alla ollaan asuttu 2v. Loppu elämä tarjoaa vain taivaan rajakseen, jos sitäkään.

OTA YHTEYTTÄ

helvetistataivaaseen(c)gmail.com

Hae tästä blogista

29.8.2016

Siitä on pari viikkoa / kolme päivää, kun...

...Pelasin mitään kasinopelejä tai kolikkopelejä. Viimeisin siirto pelitilille (mikä on nyt kiinni pysyvästi) tapahtui 15.08.2016 aamuyöstä.

...Rakas Vili kissani jäi auton alle ja menehtyi. Tämä tapahtui 26.08.2016 ja seuraavana aamuna saatiin tästä tieto.

Pelaaminen


Olen siis nyt ollut pelaamatta näitä, suoraan sanoen vitun rahankeruupaskapelejä jo kaksi viikkoa. Se on alku. Niinkuin eräs kohtalotoveri sanoi fb:ssä sivuilla; jokainen pelaamaton päivä on peliriippuvaiselle voitettu päivä. Mulla ei ole näinä kahtena viikkona ollut toisaalta rahaakaan omalla tilillä ja mulla on käynyt siinä mielessä tuuri, että olen myynyt erilaisia tavaroita tms kyllä tuona aikana sadoilla euroilla, mutta ostajilla on ollut poikkeuksetta käytössä Nordea ja se pankki löytyy meiltä, mutta ei minulta. Ne rahat on siis menneet avopuolisoni tilille ja tätä olen salaa toivonutkin aina, kun joku tavara on mennyt kaupaksi. Seuraava todellinen koitin kivi on torstai, kun asumistuki tulee mun tilille. Tässä on funtsittu kaikenlaisia kikkoja sille päivälle, miten estää mahdollinen sortuminen. Yksi on ollut se, että mun kaikki avainlukulistat ja pankkikortit vie avopuoliso jo edellisenä päivänä. Nyt kun ei ole yhtään pelitiliä auki, niin en todellakaan muista pankkikorttini sitä numerosarjaa ulkoa ja näinpä en pysty siirtämään salassa rahaa pelitilille vaikka kortti olisi poikki. Nuo kasinopaskat, kun tallettaa kortit sinne sivuilleen eikä tarttee muistaa ulkoa kuin se turvanumero kortin takaa ja kappas, rahat siirretty kasinolle.

Toisaalta mulla on ollut koko tänä aikana fiilis, että nyt tämän saa haltuun ajan kanssa. Mutta koska en luota itseeni asian suhteen, on tehtävä ehkäiseviä asioita aina, kun rahaa on tulossa omalle tilille. Turhaa edes tehdä mahdolliseksi sitä, että pelaisin. Olen myös miettinyt ihan tosissani sitä, että voisko avopuolisoni ruveta mun edunvalvojaksi. Hän siis voisi hallinoida ihan kaikkea rahaliikennettä mikä mulle päin vyöryy. En halua kiusata ja härnätä itseäni yhtään, siksi varman päälle. Saisin vaikka aina omia rahoja omaan käyttöön, kun tarttee ostaa jotain, vaikkapa vaatteita tai muuta. Loput sitten yhteiseen hyvään, kuten tasavertaiseen vuokranmaksuun ja ruokaan. Me ollaan puhuttu myös avoimesti siitä, että onko avopuolisoni oikea ihminen siihen, koska osaan pyöritellä sen ympäri? Näin sanoi hän itsekin. Tavallaan sillä pointilla, että hän vähän pelkää sitä, että mä pyörittelen sen jotenkin ihmeellisesti aina ympäri ja saan huijattua omat rahani itselleni pelaamista varten. Vähän hullu lause, mutta niinhän siinä voi käydä. Toisaalta taas sikäli kun minulta vietäisiin kaikki kortit ja avainlukulistat ja ne on hyvässä jemmassa tai jotain, niin eipä niitä rahoja oikein voi käyttää salaa. Ja käryhän kävisi heti, kun emäntä tsekkaisi pankkitiliäni. Mutta enpä tuosta kiinni jäämisestä ennen ollut ainakaan kovinkaan kiinnostunut, silleen ihan sama saako tietää, koska se pelaaminen itsessään ohitti kaikki. Totta kai se aina tuntui pahalta, varsinkin jos sitä teki oikeasti salaa. Joka kerta kyllä olen tunnustanut, että taas vittu kävi näin ja siitä sitten paskana jonkin aikaa.

Mulle yksi isoimmista asioista on nyt pelaamisen suhteen ollut se, että mä sain kaksi erittäin tiukkaa ja painavaa kommenttia asiasta. Toinen tuli fb:ssä kohtalotoverilta, joka irti päässyt mm pelaamisesta ja toinen tuli tänne bloggerin puolelle. Molemmat kommentit sai minut oikeasti miettimään ja lopulta tajuamaan kupletin juonen = kasinoiden todellinen tarkoitus on vain kerätä ihmisiltä rahat, eikä niillä ole aikomustakaan antaa sinun voittaa. Toki ne, etenkin alussa, antaa niitä voittoja, mutta ne on laskeneet sen silleen, että se voittanut ihminen palaa takaisin ja pelaa kaikki voittamansa rahat ja sen päälle vielä muutkin rahat pankkitililtä. Ja tälleen ainakin minulle on käynyt joka ikinen kerta. Ja varmasti tuhansille muillekin ihmisille pelkästään Suomessa. Ja minä taisin nyt oikeasti tajuta sen, että ne rahat mitkä oon hävinnyt, en niitä koskaan saa pelaamalla takaisin. Päinvastoin ne vie vaan lisää ja lisää, kunnes on talot, vaimot ja autot pelattu ja hirttoköysi roikkuu katon rajassa.

Laitoin toissa viikolla tavoitteeksi ensin viikon, sitten kaksi ja sitten kuukausi ja sen jälkeen sitten jatketaan päivät, viikot ja kuukaudet kerrallaan. No nyt on jo kaksi ensimmäistä tavoitetta täynnä ja fiilis siitä hyvä. Päivä kerrallaan tässä mennään muutenkin, niin mennään jatkossakin, mutta uskon täysin, että kuukausi tulee kohta täyteen ja kohta on puoli vuotta jne. Tämä pitää nyt vaan pelata (!) varman päälle, ei pidä kiusata itseään millään rahoilla, niin tästä vielä hyvä tulee :)

Lepää rauhassa rakas ystäväni


Mä sain toisen kissan heinäkuun ekalla viikolla vuonna 2009. Vili oli syntynyt suurin piirtein vappuna eli 01.05.2009 ja häneen tutustuin ekan kerran, kun se oli 8 viikkoa vanha. Niitä oli neljä samanlaista karvaturria siinä ja vein etusormeni niiden luokse, niin yksi tarrasi kiinni. Se oli tuleva kissani Vili. Tiesin, että kissan luovutusikä on 12 viikkoa, mutta Vili oli niin täydellinen ja itse olin silloin Nurmeksessa sen viikon, niin otin sen sitten 9 viikkoisena mukaani ja matkustettiin junalla Vantaalle. Ensimmäiset puoli vuotta se imeskeli noin vuotta vanhemman toisen kissani mahaa, ilmeisesti etsien tissiä. Vanhempi kissa hyväksyi emona olemisen roolin mukisematta ja näistä kahdesta rasavillistä tuli parhaita ystäviä.

Siinä muutama kuva ensimmäiseltä ja toiselta päivältä, kun Vili tuli uuteen kotiin. Kuva: Omat arkistokuvat

Minä ja moni muu epäili pitkään, että Vili on joku rotukissa. Jos ei puhtaasti, niin ainakin siinä on jotakin rotua ja paljon. Niin nätti se oli, pitkäkarvainen täydellisellä värityksellä. Neljä vuotta sitten paljastui lopulta, että Vili oli Turkkilainen angora. Ainakin suurimmaksi osaksi, sillä Turkkilaisen angoran luoteen piirteen ja ominaisuudet olivat juurikin sellaiset, mitä Vilillä oli. Se tykkäsi korkeista paikoista ja monesti se hyppäsikin olkapäille istumaan kuin mikäkin papukaija. Myös ulkonäkö oli täydellisesti samanlainen kuin Turkkilaisella angoralla on. Ei siis epäselvää mitä rotua Vilissä oli.

Niinkuin kuvista näkee, Vili tykkäsi korkeista paikoista. Tuossa ylemmässä kuvassa varmaan jonkun kärpäsen perässä. Ja kyllä, verhot oli erittäin usein lattialla :) Kuva: Omat arkistokuvat

Vilillä oli hyvä ja rakastava ympäristö sekä Vili sai nauttia kissana olemisesta. Rajat tehtiin tai ainakin yritettiin, mutta noin muuten hän sai nauttia kissan elämästä toden totta. Vuonna 2013 Joulun jälkeen Vili sairastui. Kotiin tullessa uudenvuoden jälkeen Vilin toinen korva turposi ja oli kuin kananmuna. No yön lähes kokonaan valvoneena sitten aamulla sain eläinlääkärille ajan ja Vili vietiin sinne. Leikkaus, lääkitys ja kotiin. Sitä korvaa piti puhdistaa, syöttää pariakin eri lääkettä joka päivä parin viikon ajan sillä piti taittua. No ei taittunut vaan korva turposi uudestaan kananmunan näköisesti. Eikun vaan uudestaan samaan paikkaan ja itse töihin päiväksi. No soitin sitten eläinlääkärille, niin se kertoi, että hän tumppasi kissalle kunnon lääkkeet ja se oksensi koko kissan mittaisen heisimadon pois. Se oli sen saanut ilmeisesti isäni heittämistä hauen raadoista Jouluna, siellä kun kissani ulkoili myös. No eikun vaan uudestaan samat lääkkeet parisen viikkoa ja lopulta sairaus voitettiin ja elämä jatkui sitten toinen korva pysyvästi lurppana. Voin sanoa, että se oli paskin uudenvuoden aloitus ikinä, mutta me selvittiin siitä.

Tämmöisenä lurppakorvana me ja monet muut Vilin muistaa <3 i="">Kuva: omat arkistokuvat

Lepää rauhassa rakas ystäväni. Me oltiin ystäviä 7 vuotta. Sä monesti nostit minut masennuksen syvistä ojista ylös. Monta kertaa mieli maassa olleena Vili kun tuli syliin kehräämään, niin siitä minä sitten rauhoituin ihan huomaamatta. Tuo lauantaiaamuinen 7:30 herätys siihen, että avopuoliso kertoo sinun jääneen auton alle ja kuolleen, sai minut erittäin surulliseksi. Se oli järkyttävin herääminen ikinä mun elämässä. Itkin pitkälle iltapäivään saakka. Kaipuu on varmasti pysyvä ja ikävä painaa mieltä, mutta niin monta muistoa sinusta on tallessa, että niitä ei onneksi kukaan pysty pois viemään.

Hyvästi. Olet nyt kissojen taivaassa...

Vilin muistoa kunnioittaen,

Henkilökunta

(Tuolla mun kanavalla on enemmänkin videoita Vilistä. Tässä muutama niistä)
01.05.2009 - 26.08.2016 Kuva: Omat arkistokuvat