Tarinoita huumehelvetistä selviytymisestä, elämästä siinä maailmassa ja elämästä sen jälkeen. Tarinat on tosia ja sensuroimattomia. Pakoittain teksti saattaa olla rajua ja kaunistelematonta, mutta teksti on minun elämästä. Toivottavasti viihdyt mukana matkassa!

Kirjoittaja

Kirjoittaja

Kuka minä olen?

Olen vuonna 1982 syntynyt lätkäfani Pohjois-Karjalasta. Ajauduin jo nuorena väärille teille ja sillä tiellä mentiin kymmenisen vuotta. Ensimmäiset hatsit pilveä poltin 17v ja viimeisen kerran otin subutexia tammikuussa 2011. Siitä saakka olen ollut kuivilla huumeista. Tämä on toinen kerta, kun elän elämääni ilman huumeita aikuisiällä. Ensimmäinen lopetus tapahtui vuosien 2005-2006 hujakoilla, mutta retkahdin uudelleen reilut 2v myöhemmin. Elämä ilman huumeita on ollut suurin muutos elämässäni. Kun opin elämään huume- ja rikollismaailmassa ja kasvoin sen aikana pojasta mieheksi, on tämä uusi, huumeeton elämä ollut varsin erikoista. Se on opettanut enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ja paljon oppimista on ollutkin. Mutta jokainen päivä selvinpäin on ollut hienompi ja parempi kuin yksikään huumepäissään vietetty päivä. Enää ei huumeet mua saa.

Minusta tuli ensimmäistä kertaa isä syksyllä 2015, kun sain terveen tyttövauvan. Olen tällä hetkellä kihloissa ja häitä olisi tarkoitus viettää vielä tämän vuoden aikana. Olen ollut kihlattuni, tulevan vaimoni, kanssa kohta 2,5v yhdessä, josta saman katon alla ollaan asuttu 2v. Loppu elämä tarjoaa vain taivaan rajakseen, jos sitäkään.

OTA YHTEYTTÄ

helvetistataivaaseen(c)gmail.com

Hae tästä blogista

15.8.2016

Peliriippuvuus - Miten tästä tuhosta voi pelastua?

Tiedättekö sen tunteen, kun ensin olet narkannut ja pelannut omat luottotietosi? Ja kun se päälle 30 000€ velka tehty, niin teet saman omalle rakkaalle? Pelaat senkin luottotiedot? Velkaa yli 50 000€. Tiedättekö sen tunteen, miten paskaksi, oikeaksi paskaläjäksi sä itsesi tunnet tuon kaiken jälkeen? Ja jotta tuo ei vielä riittäisi, niin pelaat kaikki rahasi edelleen ja näin osallistuminen yhteisiin asioihin kuten vuokran maksuun, on joinain kuukausina käytännössä 0€. Tässä kuussa olen omasta vastuualueesta vuokran suhteen maksanut puolet, viime kuussa en yhtään. Ruokakuluihun osallistuminen on joka kuukausi tyyliin kerran maksan koko kauppakäynnin, ja loppu kuukausi mennään avopuolison rahoilla. Voiko ihminen, eli tässä tapauksessa minä, olla enää yhtään kusipäisempi? Mä en ainakaan keksi yhtään mulkumpaa ihmistä.

Joo. Yksi yö jokunen viikko sitten päätin sulkea kaikki pelitilit nettikasinoilla. Ja se yhdessä tehtiinkin. Niitä oli paljon. Siinä meni yön pikku tunteita pari tuntia. Yksi pelifirma jopa antoi koodin jolla saa ilmaiseksi vuoden tai kaksi kestävän lukon koneeseen joka estää kaikki kasinot. Tai oikeastaan "kaikki", eli melkein. Otin suoraan 2v eston. Ja kaikki tämä vain, että voin tehdä uusia pelitilejä ja tuo betfilter toimii vielä miten sattuu, eli ei todellakaan estä kaikkia kasinoita. En tiedä miksi. Ja onhan mulla taas lähes kk tauon jälkeen älyluuri jolla pystyy kätevästi pelaamaan kasinopelejä.

Mä oon omilla huume- ja peliriippuvuuksilla aiheuttanut yhteensä lähes 100 000 euron velat. Miettikää miten lopun alkua tämä on mulle? Mun takia. Mun takia kaksi ihmistä on loputtomalta tuntuvassa velkavankeudessa josta ulospääsyä ei Suomen rajojen sisäpuolella ole mitenkään mahdollista. No mä itse olen velkajärjestelyssä ja sitä olisi vähän päälle vuosi jäljellä. Saa nähdä saanko edes tuota vedettyä läpi. Avopuoliso yrittää nyt mun takia samaan. Siis joutuu sellaiseen mihin ilman mua ei olisi varmaan ikinä päätynyt ja ei edes välttämättä pääse, koska velat tuoreita ja tehty kevytmielisesti ym. Mun takia. Mä en pääse tästä koskaan yli, en ennen sitä, että olen saanut hänet velat maksettua.

Ja siitä päästäänkin tähän loputtomalta tuntuvaan yritykseen saada ne rahat pelaamalla hankittua. Sius sillä tyylillä millä ne on aiheutettukin. Eihän se niin mene, mutta pakko yrittää. Näin ajattelen. Ja joka kerta sama itsetuhoinen lopputulos. Joka kerta se sama pettymys ja se, että petin taas hänet pelaamalla kaiken. Viimeksi niin tein viimeyönä, samalla katsoen, kun Bolt vetää kolmannen peräkkäisen kultamitalin olympialaisissa 100 metrin juoksussa. Samalla pelasin kaikki rahat. Vittu, että voi ihmistä vituttaa, ahdistaa ja se halu niitata itseltä henki on joka kerta äärimmäisen voimakas. Häpeä on voimakas. Pettymys on voimakas. Mä epäonnistun joka kerta ja joka kerta se tunne siitä, että tappamalla itsensä ainakin minä pääsisin tästä tuhon tieksi muodostumasta olevasta tiestä pois. Mutta se olisi kusipäisin teko ikinä. Mähän jättäsin mm avopuolisoni yksinään velkojen kanssa, niiden velkojen jotka minä aiheutin, niin niiden kanssa tänne. Että tulin, pilasin sun elämän ja lopuksi tapan itseni, että sulla ja muilla olisi mahdollisimman vaikeaa jatkossakin. Ehkä mä en sitä sentään tee, mutta jotenkin tämä pitäisi saada ratkaistua. Omatunto on niin huonona kuin ikinä mahdollista olla.

Haluaisin lopettaa, mutta toisaalta en halua. Koska mun maali tässä on se, että hommaan ne rahat avopuolison velkoihin ja kun muuta konstia ei mulla ole kuin pelaamalla ne yrittää, niin on muuten vittumainen noidankehä. Mä en ikinä anna itselleni anteeksi, en ennenkuin velat avopuolisolla on nolla euroa. Mutta samalla tämä toimintamalli ajaa mua hautaan. Luulen, että jos ei olisi omaa tytärtä, olisin jo hirttänyt itseni. Tätä painetta, häpeää ja epätoivoa ei välillä meinaa kestää enää yhtään. Aivan kuin olisi se lopullinen romahdus tuossa oven takana.

Mutta vain minä voin siihen vaikuttaa, että aukaisenko sen oven vai en. Käsi on jo kahvassa.