Tarinoita huumehelvetistä selviytymisestä, elämästä siinä maailmassa ja elämästä sen jälkeen. Tarinat on tosia ja sensuroimattomia. Pakoittain teksti saattaa olla rajua ja kaunistelematonta, mutta teksti on minun elämästä. Toivottavasti viihdyt mukana matkassa!

Kirjoittaja

Kirjoittaja

Kuka minä olen?

Olen vuonna 1982 syntynyt lätkäfani Pohjois-Karjalasta. Ajauduin jo nuorena väärille teille ja sillä tiellä mentiin kymmenisen vuotta. Ensimmäiset hatsit pilveä poltin 17v ja viimeisen kerran otin subutexia tammikuussa 2011. Siitä saakka olen ollut kuivilla huumeista. Tämä on toinen kerta, kun elän elämääni ilman huumeita aikuisiällä. Ensimmäinen lopetus tapahtui vuosien 2005-2006 hujakoilla, mutta retkahdin uudelleen reilut 2v myöhemmin. Elämä ilman huumeita on ollut suurin muutos elämässäni. Kun opin elämään huume- ja rikollismaailmassa ja kasvoin sen aikana pojasta mieheksi, on tämä uusi, huumeeton elämä ollut varsin erikoista. Se on opettanut enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ja paljon oppimista on ollutkin. Mutta jokainen päivä selvinpäin on ollut hienompi ja parempi kuin yksikään huumepäissään vietetty päivä. Enää ei huumeet mua saa.

Minusta tuli ensimmäistä kertaa isä syksyllä 2015, kun sain terveen tyttövauvan. Olen tällä hetkellä kihloissa ja häitä olisi tarkoitus viettää vielä tämän vuoden aikana. Olen ollut kihlattuni, tulevan vaimoni, kanssa kohta 2,5v yhdessä, josta saman katon alla ollaan asuttu 2v. Loppu elämä tarjoaa vain taivaan rajakseen, jos sitäkään.

OTA YHTEYTTÄ

helvetistataivaaseen(c)gmail.com

Hae tästä blogista

21.7.2016

Uhkapelaaminen ja sen vaarat

Olen tätä harrastanut tavalla tai toisella jo vuosikymmeniä. Kyllä, vuosikymmeniä. Muistelisin, että alle 10 vuotiaana jo ensimmäiset markkani laitoin hedelmäpeliin ja siitä asti olen mm niitä hakannut enemmän ja vähemmän. Vielä tuolloin 90-luvun kieppeillä kaikki oli sallittua, myös alaikäisille. Eihän sitä tietenkään tuolloin paljoa pelaillut, koska eihän sitä ollut. Muistelen kuitenkin jo ala-asteen viimeisinä vuosina keränneeni pulloja vuotta vanhemman kaverin kanssa, koska haluttiin pelata hedelmäpelejä kauppojen auloissa, tai missä niitä ikinä olikaan. Vielä tuolloin, kuten yläasteellakin, rahat meni pääasiassa jääkiekkokortteihin, karkkiin ja limppariin, sekä yläasteella myös tupakkaan ja vedonlyöntiin, mutta ne hedelmäpelin tuomat jännityselementit kiehtoi jo tuolloin aika paljonkin. Yläasteella roikuttiin matkahuollon koneilla, milloin "kihoja" vailla, milloin omilla rahoilla jotain tuplapottia tai pokeria hakaten. Ne vain kiehtoi. Tuosta on jo aikaa ja tätä ei-aina-niin-kivaa yhteistä tietä on tässä kuljettu yli 20 vuotta jo.

90-luvun kääntyessä 2000-luvulle ja internetin yleistyessä hiljaa, mutta varmasti tein joskus, ehkä 2004 ensimmäisen pelitilini kasinosivulle. Tämä Ahvenanmaalla toimiva legendaarinen nettikasino- ja vedonlyöntisivu mullisti lopulta koko kuvion.

Eihän noihin aikoihin rahaa ollut pelailla kuin muutamia kymppejä per kuukausi, jos sitäkään, koska rahat meni huumeisiin. Mutta pelannut olen aina, näin voisi sanoa. Pelaamisessa itsessään ei ole mun mielestä mitään pahaa, ei niin kauaa, kun se ei hallitse sinua ja tuhoa sinua. Sen se nimittäin voi tehdä ja sanotaanko näin, että kokemusta tuosta on.

Peliriippuvuus


Vedonlyönti, lähinnä pitkäveto, on ollut mulle aina harrastus eikä sen kanssa ole mopo karannut käsistä, mutta nettikasinoiden hienot kolikkopelit sen sijaan on meinannut toisinaan olla pienoinen ongelma. Pelatessani alkuaikoina nettikasinolla kolikkopelejä, sinne meni edelleen vain vähän rahaa. Lopetettuani huumeet seinään tammikuussa 2011 aina jännityksen hakuinen elämäntyylini ei sinällään loppunut tuohon, se vain muutti muotoaan. Tuohon aikaan sekoilin pikavippien kanssa, sitä kun sai kuin vettä hanasta. Pienituloisena ne kerta nostot taisi olla maksimissaan 500€, koska enempää ei kukaan myöntänyt, mutta kun näitä paikkoja oli jo tuolloin kymmeniä, niin kaikista pumpattuani lopullinen velka oli tuhansia euroja + korot. Eikä niitä saanut maksettua vaikka kuinka koitin saada raavittua summat kasaan. Pelaamalla nettikasinopelejä. Se oli epätoivoista meininkiä, koska jos ja kun se homma oli täysin tuurin varassa, silloin ollaan heikoilla jäillä. Enhän mä sitä silloin tajunnut, mutta nyt kun katsoo sitä epätoivon vimmaa, tavallaan ymmärrän itseäni, mutta toisaalta vasta nyt tajuan miten epätoivoista se olikaan.

Pelaamiseen voi jäädä koukkuun, mä tiedän sen. Olin tuolloin lopulta aika pahassa jamassa, koska se kierre oli selkeä, mutta se "kyllä minä voin voittaa kaiken rahan takaisin" oli vaan niin tiukassa, ettei sille mahtanut mitään. Voisi sanoa, että ensin nuuskasin ja lopulta pelasin luottotietoni pikavippien takia, tai huumeiden ja kasinopelien. Riippuen kummin haluaa asian tulkita, mutta kumpikaan tulkinta ei ole väärin. Tähän soppaan, siis huumeiden lopetus + mielenterveysongelmat + jännityksen hakuisuus + rahan saanti liian helposti tuli yhteensä "jotakin pitää saada huumeiden tilalle" ja se olin mun kohdalla rahapelien pelaaminen. Se aiheutti luottotietojeni menemisen ja se taas hankaloitti asioita todella paljon. Sen vaikutus on tänä päivänä vielä selkeästi tuossa noin, mutta kuitenkin hoidossa. Olen ollut nyt velkajärjestelyssä kohta 1v 9kk ja kun 3v on se aika, niin kevyesti jo "voiton" puolella. Mutta niinkuin sen tästä huomaa, se pelaaminen, se velan ottaminen ym ym vuonna 2011 ja sen jälkeen vaikuttaa tänä päivänä vielä todella lujaa.

En mä pelaamista ole lopettanut. Jos tuolloin 10 vuotta sitten kasinoita oli tyyliin muutama, nyt uusia tulee muutama per kuukausi, kuin sieniä sateella siis. Se hullu valikoima, ne kaikki siistit, kiva ääniset ja -väriset pelit houkuttelee ihmisiä pelaamaan. Peliongelma on Suomessa melkoinen tauti. THL:n julkaiseman uutisen mukaan syksyltä 2015, Suomessa on peliongelmaisia peräti 130 000 ihmistä. Näistä osalla se ongelma on akuutti ja paha, osalla pienempi, mutta se on kuin veitsen terällä menemistä, voi puhjeta vakavaksi milloin tahansa. Itsellä on varmaan siltä ja väliltä. Kuten sanoin, toisinaan se karkaa käsistä, toisinaan voin pelata hallitusti. Koko väestöstä 41% pelaa rahapelejä joka viikko. Lääkäri kerran kysyi multa, että mikä tuli tilalle, kun lopetit huumeet? Vastasin, että rahapelit ja lisäsin, ettei se ihan aina pysy kohtuudessa. Lääkäri sanoi, että eihän se hyvä asia ole, mutta jos vertailla pitäisi niin pienempi paha kuin huumekoukku. Mä on sinällään samaa mieltä, mutta ihan yhtä lailla peliongelma on terveysriski kuin huumeet. Siinä missä huumeiden vetämiseen voit kuolla, ei nettikasinoja pelaamalla siihen tuoliin kuole, mutta kaiken hävittyään saattaa vetää itsensä kiikkuun. Näitä tapauksia nimittäin on. Eli kuolla voi, mutta tyyli on eri. Lopputulos kuitenkin sama. Näinpä monen ihmisen terveyden kannalta kaikista pahinta pelaamisessa kasinosivuilla on se, että sä voitat. Se voittaminen lisää sinun pelaamista ja jossain vaiheessa se saattaa kehittyä peliriippuvuudeksi.

Eli se juju mikä näissä on, on tietysti se, että sä voitat toisinaan jotakin. Siksi on helppo kuvitella ja palata saman pelin luokse myöhemminkin, olethan sinä siitä jo voittanutkin. Eihän kukaan pelaisi jos aina vaan häviäisi. Itsellä suurimmat voitot kasinopeleistä on pari kertaa päälle 1000€ ja vedonlyönnillä reilut 600€ viime kesänä. Mutta nämä summat on hiluja siihen summaan, minkä olen hävinnyt. Uskaltaisin heittää sellaisen arvion, että kaikki rahapelit/uhkapelit mukaan lukien vuodesta 1990 lähtien, on mun tappiot yli 50 000 euroa. Jopa reilusti yli. Ja tuo on siis vain arvio, mutta kyllä se tuo summa ainakin on mennyt. Monesti, kun ne voitot menee takaisin sinne. Ei välttämättä kokonaisuudessaan, mutta osa menee takaisin ajatuksella "voitin eilenkin, miksen tänäänkin". Eihän se todellisuudessa niin mene. Talo jää aina voitolle. Aina.
Kuvituskuva: www.vancouverobserver.com

Kuten jo alkupuolella sanoin, pelaamisessa itsessään ei ole mitään väärää ja se on täysin hyväksyttävää. Mutta siinä vaiheessa se on saatanasta, kun ihminen pelaa vaimonsa, lapsensa, talonsa, autonsa, työpaikkansa, kaiken omaisuutensa ja terveytensä. Näitä ihmiskohtaloita on loppujen lopuksi yllättävän paljon, niistä ei vaan puhuta. Ja jokainen on liikaa.

Hyvänä nyrkkisääntönä uhkapelaamisessa on se tosi asia, että pelaa vain se summa mikä sulla on varaa hävitä. Ei yhtään enempää.

Onko sinulla tai läheiselläsi asiasta kokemusta?


Jos nimittäin on ja haluaisit lähettää minulle tarinasi koskien uhkapelaamista, olisin kiinnostunut kuulemaan kokemuksistasi. Voisin sitten julkaista tarinasi tällä sivulla, mutta toki ei julkaista jos niin haluat. Sama homma kuin talvella muiden tarinoiden kanssa, joita tulikin huikean paljon silloin.

Voit lähettää tarinasi minulle sähköpostilla osoitteeseen helvetistataivaaseen(at)gmail.com. KIITOS!