Tarinoita huumehelvetistä selviytymisestä, elämästä siinä maailmassa ja elämästä sen jälkeen. Tarinat on tosia ja sensuroimattomia. Pakoittain teksti saattaa olla rajua ja kaunistelematonta, mutta teksti on minun elämästä. Toivottavasti viihdyt mukana matkassa!

Kirjoittaja

Kirjoittaja

Kuka minä olen?

Olen vuonna 1982 syntynyt lätkäfani Pohjois-Karjalasta. Ajauduin jo nuorena väärille teille ja sillä tiellä mentiin kymmenisen vuotta. Ensimmäiset hatsit pilveä poltin 17v ja viimeisen kerran otin subutexia tammikuussa 2011. Siitä saakka olen ollut kuivilla huumeista. Tämä on toinen kerta, kun elän elämääni ilman huumeita aikuisiällä. Ensimmäinen lopetus tapahtui vuosien 2005-2006 hujakoilla, mutta retkahdin uudelleen reilut 2v myöhemmin. Elämä ilman huumeita on ollut suurin muutos elämässäni. Kun opin elämään huume- ja rikollismaailmassa ja kasvoin sen aikana pojasta mieheksi, on tämä uusi, huumeeton elämä ollut varsin erikoista. Se on opettanut enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ja paljon oppimista on ollutkin. Mutta jokainen päivä selvinpäin on ollut hienompi ja parempi kuin yksikään huumepäissään vietetty päivä. Enää ei huumeet mua saa.

Minusta tuli ensimmäistä kertaa isä syksyllä 2015, kun sain terveen tyttövauvan. Olen tällä hetkellä kihloissa ja häitä olisi tarkoitus viettää vielä tämän vuoden aikana. Olen ollut kihlattuni, tulevan vaimoni, kanssa kohta 2,5v yhdessä, josta saman katon alla ollaan asuttu 2v. Loppu elämä tarjoaa vain taivaan rajakseen, jos sitäkään.

OTA YHTEYTTÄ

helvetistataivaaseen(c)gmail.com

Hae tästä blogista

6.7.2016

Orjana rahalle saa hulluuden partaalle

Liiton mielestä ei muutettavassa jatkohakemuksessa on jokin vialla vaikka mikään ei ole muuttunut sitten viime kerran ja koska heihin saa yhteyttä 2h ajan aamulla, muuten leikitään kuollutta, niin revin kaikki korttini ym. Meni kieltämättä tunteisiin. Valvoin ma aamusta ti iltaan klo 23 saakka nukkuen yhden (1!) tunnin ti aamuna. Valvoin siis noin 36 tuntia. Tänään nukutti ja heräsin klo 11:15. Liitosta oli koitettu soittaa 10:45. Heillä näin loma kuukautena yhteydenotot onnistuu 9-11. Mä en tiedä edelleenkään mikä hakemuksessa voi olla vialla. Viesteihin ei vastata mitä lähetin henk.kohtaisen palvelun kautta. Eikä sähköpostiin. Ehkä hätäilen ehkä en, mutta tälleen rahattomana niillä rahoilla olisi kiire. Stressaan ihan vitusti suoraan sanoen. Kolme päivää tässä ollut ihan paskana tämän takia, niin nyt flippas. Nyt kun kortit on tuhottu, asia on just nyt ihan sama -tasolla. Aamulla pitäisi tuonne soittaa, mutta mielenkiinto koko liittoa tai tätä kohta trauman tasolle menevää rahastressiä kohtaan on nolla.
Kun pää leviää epätoivon partaalla, näinkin voi käydä

Rahat olleet loppu jo aikoja sitten ja normaalissa tapauksessa liiton päivärahat olisi olleet tililläni jo eilen, mutta koska kaikki menee vaikeimman kautta ja päin vittua, niin ilmeisesti nekin saa aikaisintaan ensi viikolla. No maksuliikenne tililläni tulee olemaan vaikeaa jatkossa, koska ilman kortteja ja muita ei oikein pysty rahaa käyttämään. Mä en jaksa enää tätä, olen kurkkuani myöten täynnä kaikkea. Tästä tuli näköjään julkinen itkuvirsi joten sori siitä, tarkoituksena ei ole kerjätä sääliä eikä muuta vaan kertoa se, että missä mennään. Mennään vissiin syvälle pimeään metsään. Henkinen vointi on erittäin huono. Alkaa vaikuttamaan fyysisestikin. On vain ajan kysymys milloin mahani alkaa tähän reagoimaan. Kaksi kertaa olen sen kokenut, kun vatsa kääntyy ylösalaisin eikä diagnoosia siihen saada, koska kukaan ei tiedä mistä kivut johtuu. Oma valistunut arviointi on karmea stressi, joka aiheuttaa ne valtaisat kivut.

Sanompahan vain vielä sen, että kellään ei voi ikinä olla niin paha olo, että huumeisiin kannattaa sotkeutua. Tätä se nimittäin on sitten sen jälkeen, kun koittaa saada elämänsä kuntoon. 5.5 vuotta myöhemmin edelleen yhtä helvettiä. Ei joka päivä, mutta kun musta hetki koittaa, ollaan vakavien asioiden äärellä ja syvällä pimeydessä. Joten, mieti kaksi kertaa haluatko tähän kelkkaan. Tästä ei nimittäin pääse pois kuin ehkä näennäisesti. Ilmeisesti kama sai aivosolujani tuhottua siihen malliin, että tänä päivänä siitä kärsii edelleen, hautaan saakka.

Ei ehkä olisi pitänyt koskaan sotkeutua huumeisiin. Jos joku olisi mulle kertonut, että tähän se johtaa myöhemmin, en olisi koskaan vetänyt piriviivoja nokkaan. En ikinä, missään olosuhteissa. Olin nuori, herkkä ja altis houkutuksille. Paholainen nimeltä huume kusetti mua ja sai orjakseen. Se sopimus minkä sen kanssa tein, oli täynnä houkutuksia. Ja lupauksia, jotka näin jälkikäteen mietittynä oli pelkkiä tyhjiä lupauksia vailla mitään katetta. Piru lupasi paljon iloa, hauskoja hetkiä loppu elämäksi. Naisia, rahaa, kavereita, villejä hetkiä joka päivä. Jännitystä, kirkkaita valoja ja onnellista elämää loppu iäksi.

Lopulta mitään näitä en koskaan saanut, mutta se vei katalasti terveyden, niin fyysisen kuin henkisenkin. Ja enkä edes huomannut sitä. Se vei rahat ja sai minut voimaan pahoin. Se tuhosi mun tulevaisuuden hakkaamalla minut tähän kuntoon kuin nyt olen. Nyt taistelen sitä vastaan ja voimat alkaa loppumaan. Kaikki on muuttunut ja ne muutokset on olleet isoja. Vaikka paljon hyvää on mahtunut näihin viiteen ja puoleen vuoteen, samalla olen joutunut kuluttamaan kaikki voimani paholaista vastaan. Paholainen nimeltä huume on pahin vastustaja ikinä ja vain harva sille mitään mahtaa. Minä olen pysynyt aika pitkään pystyssä vaikka kuristusote on ollut luja. Mutta minäkään en pysty loputtomiin laittamaan hanttiin. Ei tässä huumeisiin olla sortumassa, se tie kyllä kerittiin loppuun saakka katsomaan, mutta se mihin tässä ollaan sortumassa on se, että mielenterveys alkaa menemään, koska isoimpana yksittäisenä tekijänä rahattomuus painaa mieltä alas valtaisalla voimalla ja joskus ajatus oman käden kautta lähtemisestä tuntuu hetki hetkeltä vaan paremmalta. Se on aika pelottavaa, kun tuntee vain huojennusta ajatuksesta, että pääsee pois.

Eikä koskaan enää tunne kipua.