Tarinoita huumehelvetistä selviytymisestä, elämästä siinä maailmassa ja elämästä sen jälkeen. Tarinat on tosia ja sensuroimattomia. Pakoittain teksti saattaa olla rajua ja kaunistelematonta, mutta teksti on minun elämästä. Toivottavasti viihdyt mukana matkassa!

Kirjoittaja

Kirjoittaja

Kuka minä olen?

Olen vuonna 1982 syntynyt lätkäfani Pohjois-Karjalasta. Ajauduin jo nuorena väärille teille ja sillä tiellä mentiin kymmenisen vuotta. Ensimmäiset hatsit pilveä poltin 17v ja viimeisen kerran otin subutexia tammikuussa 2011. Siitä saakka olen ollut kuivilla huumeista. Tämä on toinen kerta, kun elän elämääni ilman huumeita aikuisiällä. Ensimmäinen lopetus tapahtui vuosien 2005-2006 hujakoilla, mutta retkahdin uudelleen reilut 2v myöhemmin. Elämä ilman huumeita on ollut suurin muutos elämässäni. Kun opin elämään huume- ja rikollismaailmassa ja kasvoin sen aikana pojasta mieheksi, on tämä uusi, huumeeton elämä ollut varsin erikoista. Se on opettanut enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ja paljon oppimista on ollutkin. Mutta jokainen päivä selvinpäin on ollut hienompi ja parempi kuin yksikään huumepäissään vietetty päivä. Enää ei huumeet mua saa.

Minusta tuli ensimmäistä kertaa isä syksyllä 2015, kun sain terveen tyttövauvan. Olen tällä hetkellä kihloissa ja häitä olisi tarkoitus viettää vielä tämän vuoden aikana. Olen ollut kihlattuni, tulevan vaimoni, kanssa kohta 2,5v yhdessä, josta saman katon alla ollaan asuttu 2v. Loppu elämä tarjoaa vain taivaan rajakseen, jos sitäkään.

OTA YHTEYTTÄ

helvetistataivaaseen(c)gmail.com

Hae tästä blogista

3.7.2016

Näkökulma: Rangaistus vai hoito?

Iso kysymys, johon pitäisi saada vastaus. Oma kanta on ollut jo pitkään, ettei narkomaaneja tai muuten huumeiden kanssa tekemisissä olevia ihmisiä pitäisi rangaista mm. sakoilla, yhdyskuntapalvelulla tai vankilatuomioilla, kun kyseessä on huumeiden käyttäminen tai pienen määrän hallussapito. Mitä hyötyä mistään noista rangaistuksista on käyttäjälle? Toimiiko sakot? Ei. Monesti ne jää vain maksamatta ja vaikka ne maksettaisiinkin, se katkeroittaa virkavaltaa kohtaa ja jopa koko yhteiskuntaa kohtaan. Toimiiko yhdyskuntapalvelus? Tai vankilassa lusiminen/ ehdonalainen? Ei. Nämä jos mitkä katkeroittaa ja lopputulema on sama kuin sakoissa. Viha virkavaltaa ja yhteiskuntaa kasvaa ihan uusiin sfääreihin. Toki joillakin vankila koulii ihmisestä ei-käyttäjän, mutta aika harvassa on. Periaatteessa linnassa lusiminen toimii katkopaikkana ja sen ansiosta se käyttö saattaa loppua, sikäli se toimii, mutta nämä on oikeasti harvassa.

Vuosien 2007 - 2009 tehdyn tutkimuksen mukaan 3/4 osaa vangeista kärsii päihdeongelmasta. Vuonna 2010 tehdyn uutisen mukaan vangeista 9/10 kärsii päihdeongelmista. Itse vierailin opiskelijan roolissa Pyhäselän vankilassa vuonna 2014. Siellä vankilatyöntekijä (en muista titteliä) kertoi, että noin 95% vangeista on päihdeongelmia. 95%. Ja suurin osa niistä palaa takaisin ja ongelmalle, joka aiheuttaa rikoksia tavalla tai toisella, ei ole tehty mitään.
Kuva: www.dailymail.co.uk

Ei rikosseuraamusrangaistus toimi kuin joissain tapauksissa. Suurimman osalla ei todellakaan. Mun ehdotus olisi seuraava:

Kun ihminen spotataan kaman käytöstä tai pienestä hallussapidosta, neuvotaan tai ohjataan (riippuen tilanteesta) ihminen hoitoon. Joko katkolle, terveyskeskukseen, jollekin terapeutille tms. Tai viime kädessä tilanteen ollessa vakava, niin ihan hoitopaikkaan siltä istumalta jopa. Näillä toimenpiteillä ihmisellä on oikeasti mahdollista päästä kamasta eroon tai ainakin saada poikki se pahin psykoosi tms olotila. Ei ne sakot saa ihmistä lopettamaan, mutta saako juttelutuokio päihdeterapeutin kanssa, josta ehkä seuraa toinenkin käynti, kolmas jne? Paljon todennäköisemmin kyllä. Ja se kait koko kuviossa on se maali? Siihen kait sitä pyritään niillä sakoillakin ym? Mutta kun se ei toimi sakoilla ja muilla, mutta oikean ihmisen luokse pääseminen ja jutteleminen voisi ihan oikeasti auttaa. Tai se katkopaikka/lepopaikka/hoitopaikka? Paljon todennäköisemmin se näillä menee poikki ja loppuu kuin nykyisellä käytännöllä.

Päihderiippuvuus on sairaus


Se voi tarttua ihan kehen vain. Sinuunkin. Tai kaveriisi. Sukulaiseesi. Huumeet ei katso paikkaa, aikaa tai ihmistä, kun se iskee. Yksi väärä päätös, kokeilunhalu, sosiaalinen paine, voi johtaa koko elämän tuhoutumiseen. Niin käyttäjän, kuin lähimmäisten. Kun koukku iskee, siinä kohtaa ihminen on voimaton. Ei kukaan päätä, että isona minusta tulee narkomaani. Sille tielle joutuu, kun tekee sen yhden väärän päätöksen syystä tai toisesta. Ja siihen, kun lätkäistään sakkoja ym tuomioita, niin ei se sitä ihmistä helpota tai auta millään tavoin. Pitääkö sairautta hoitaa rikosseuraamuksien kautta? Ei. Mihin se oikeasti johtaa (suurimmassa osassa tapauksista)? Se johtaa uusiin tuomioihin ja aina vaan isompiin. Se vie olotilat "ihan vitun sama" tasolle jossa millään ei ole väliä ja käyttö vie mennessään. Sitten onkin jo vitunmoinen työmaa edessä.

Tältä vältyttäisiin aika monen kohdalla, jos siinä yhteistuumin mentäisiin ensin tk:lle, siellä pääsee juttelemaan edes jonkun kanssa. Se poikii monesti uusia aikoja ja kun se oikea ihminen löytyy kuuntelijaksi ja juttukaveriksi, eli synkkaa, niin siitä voi tulla vielä hieno tarina jossa onnellinen loppu. Tai oikeastaan onnellinen uuden elämän alku. Todellisuudessa päihdeongelmasta kärsivä ihminen tarvitsee kuuntelijaa, jonkun siihen vierelle joka ei tuomitse sanoilla tai muutenkaan. Eikä yksi, lyhytkin, halaus tee pahaa.

Nykyisellä meiningillä ihmiset voi vaan entistä pahemmin. Kun viha poliiseja, käräjätuomareita ja koko yhteiskuntaa kasvaa kasvamistaan, niin eipä siinä voi liikoja toivoa miten se loppuu. Ihminen on heikko houkutuksia kohtaan, sitä kuuluisaa kiellettyä hedelmää. Ihmisiä kiehtoo tyypata sen laittomuuden takia jo. En hae tällä sitä, että kaikki kama pitäisi saada laillisiksi, mutta haen sitä, että tehdään siitä kielletystä hedelmästä vähemmän kielletty, kun otetaan ne rikosrangaistukset pois?
Huumeita, poliisi joka sakon sijaan ohjaa hoitoon ja lopputuloksena työkuntoinen veroja maksava kansalainen. Näin se parhaassa tapauksessa menisi.

Ja mistä lähtien on ollut yleinen käytäntö, että ihminen joka on sairas, niin sitä rangaistaan? Joo huumeet on laittomia ja siksi sitten lätkäistään kakkua ja tehty tätä iät ja ajat, mutta eikö olisi jo korkea aika vuonna 2016 saada päihderiippuvuuskin sairauslistalle siinä missä muutkin sairaudet? Jos sairaudelle ei tehdä mitään, eli sitä ei hoideta, ei edes yritetä, niin mitäpä sille ihmiselle oikeasti kuuluu? Se voi pahoin, helvetin pahoin. Se on katkeroitunut ja vailla minkäänlaista toivoa paremmasta huomisesta. Yleensä kuolema on se viimeinen merkittävä tapahtuma elämässä. Niinkuin monen muunkin sairauden kohdalla, jos sitä ei hoideta ajoissa.

Mulla on yksi ainoa nöyrä pyyntö päättäjille, poliiseille. Repikää ne sakkolappune ja viekää se ihminen putkan sijaan sairaalaan. Siellä sillä on sentään mahdollisuus, putkassa ja vankilassa ei.