Tarinoita huumehelvetistä selviytymisestä, elämästä siinä maailmassa ja elämästä sen jälkeen. Tarinat on tosia ja sensuroimattomia. Pakoittain teksti saattaa olla rajua ja kaunistelematonta, mutta teksti on minun elämästä. Toivottavasti viihdyt mukana matkassa!

Kirjoittaja

Kirjoittaja

Kuka minä olen?

Olen vuonna 1982 syntynyt lätkäfani Pohjois-Karjalasta. Ajauduin jo nuorena väärille teille ja sillä tiellä mentiin kymmenisen vuotta. Ensimmäiset hatsit pilveä poltin 17v ja viimeisen kerran otin subutexia tammikuussa 2011. Siitä saakka olen ollut kuivilla huumeista. Tämä on toinen kerta, kun elän elämääni ilman huumeita aikuisiällä. Ensimmäinen lopetus tapahtui vuosien 2005-2006 hujakoilla, mutta retkahdin uudelleen reilut 2v myöhemmin. Elämä ilman huumeita on ollut suurin muutos elämässäni. Kun opin elämään huume- ja rikollismaailmassa ja kasvoin sen aikana pojasta mieheksi, on tämä uusi, huumeeton elämä ollut varsin erikoista. Se on opettanut enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ja paljon oppimista on ollutkin. Mutta jokainen päivä selvinpäin on ollut hienompi ja parempi kuin yksikään huumepäissään vietetty päivä. Enää ei huumeet mua saa.

Minusta tuli ensimmäistä kertaa isä syksyllä 2015, kun sain terveen tyttövauvan. Olen tällä hetkellä kihloissa ja häitä olisi tarkoitus viettää vielä tämän vuoden aikana. Olen ollut kihlattuni, tulevan vaimoni, kanssa kohta 2,5v yhdessä, josta saman katon alla ollaan asuttu 2v. Loppu elämä tarjoaa vain taivaan rajakseen, jos sitäkään.

OTA YHTEYTTÄ

helvetistataivaaseen(c)gmail.com

Hae tästä blogista

29.7.2016

Ensimmäistä kertaa kun... (Päihteiden kääntöpuoli)

Alkoholi


Alkoholin pahempi puoli tuli kunnolla esiin, oli Ilosaarirock-viikonloppu ja ajateltiin mennä sinne alueelle hengailemaan. Silloin kun vielä alueelle pääsi. Vuosi taisi olla 2000 eli olin tuolloin 17. Olin jo hyvissä lähtiessäni autokyydillä kohteeseen. Otettiin mun maastopyörä mukaan, koska jotenkin kuvittelin ajavani sillä himaan sieltä. Mulla oli mukana muutama 0,5L peruslonkero sekä 0,5L pontikkaa. kello lienee jotakin 21-22 ja jo noin puolenyön aikoihin aivan yhtäkkiä silmissä alkoi heittämään ihan vitusti. Olin tuohon mennessä juonut jo kaikki juomat ja aivan yks kaks kaikki alkoi näkymään neljänä, ei kahtena vaan neljänä. Olin aivan vitun sekaisin enkä pysynyt enää tolpillani. En nähnyt oikein mitään ja jalat ei kantaneet. No se pyörä jäi sinne ja taksi soitettiin hakemaan. Olin kuulemma uhonnut taksikuskille ja ties kellekä koko matkan ja kotiin päästyä olin kuulemma kontannut ensin vessan oksentamaan ja sieltä omaan huoneeseen. Silloinen tyttöystävä kertoi seuraavana aamuna, että oli vaihtanut lakanat kolme kertaa yön aikana, koska olin oksennellut päälleni ja sänkyyn. Konttaamista tuki kauheat mustelmat molemmissa jaloissa, etenkin polvien kohdalla. Sen päivän olin ihan paskana krapuloissani ja se tuskan hiki oli jotain uskomatonta.

Tupakka


No tämän kohdalla ei "keuhkot ihan tukossa jonkun känni-illan jälkeen" lukuunottamatta ei ole tullut mitään, paitsi ne kitkut, kun tupakat loppu. Se olo mikä tulee, kun tajuaa, että kohta loppuu rööki ja samalla rahat loppu. Sitä tunnetta voisi kuvata sanalla paniikki. Pakko saada jostain vitonen lainaan, muuten en tule kestämään refloja. Tuo on se tunne siinä.

Kannabis


Kannabiksen kohdalla on hankala muistaa oliko ensimmäiset kuumotus- ja vainoharhailut jo silloin, kun pelkästään pilveä hiisasin vai oliko ne vasta silloin, kun olin jo muutakin skeidaa vetänyt. Tähän en siis ikääni enkä vuotta osaa sanoa milloin ekat paskat tuli, mutta ne oli just tuota, että kuumottaa ihan hemmetisti eikä uskalla liikkua tai puhua ollenkaan. Näin kävi, kun poltin pilveä ei-tutussa-seurassa ja kun ympärillä paljon itselle tuntemattomia, niin se meni vainoiluksi. Se olo ei mikään kiva ollut vaan täyttä paniikkia. Kaaosta oman pään sisällä.

Amfetamiini

Kuvituskuva pirivainoista joissa roikutaan ikkunan takana jopa tuntitolkulla. Kuva: methamphetamines.com

No tämän kohdalla ne ekat laskut oli sellaiset, että mähän diggasin siitä jollain kieroutuneella tavalla ja tätä "mä tykkään tästä" kesti ainakin vuoden, mutta ensimmäistä kertaa, kun se todellinen laita kävi selväksi, olin ihan vitun peloissani. Vainoharhat ja ihmeelliset kuvitelmat salaliitoista minua kohtaan, selän takana puhumista ja tyyliin murhan suunnittelua, oli todella voimakkaita. Eikä sekään tehnyt tilannetta helpommaksi, että pään sisällä kuului kuiskaavia ääniä jotka käski jotakin tekemään. Vaikka nousta ylös tai puhua tai mitä ikinä kuulinkaan. Se oli yhtä paniikkia ja niin sairasta, että huh huh! Kun siinä se pointti sille pahalle ololle oli, että mä uskoin kaikkiin niihin vainoharhailuihin ja siksi olin niin peloissani. Se oli uskottavaa ne olot ja siksi se toimi liian voimakkaasti. Ja kun ei ollut mitään diapamia sillä hetkellä saatavilla, niin siitä selvisi vain jollain ihme tuurilla ja lopulta nukkumalla. Syytä oli myös siinä, että valvoin ihan liikaa kerrallaan, Olisiko kolme tai neljä vuorokautta ollut takana, kun flippaus tapahtui.


Subutex


Texin kohdalla ne ekat paskat tuli 2003 kesällä, kun viikon vetämisen jälkeen aamulla noustessa mulla oli ihan vitun paha olla. Oksetti, masensi ja olo oli kauttaaltaan kaamea. Koski joka paikkaan, luista ytimiin. Ja koska oli erittäin paha olo, juoksin vessaan ja siitä vessan ovelta sitten kaaressa kohti pönttöä laatta lensi ja sitä riitti ja riitti ja riitti. Siitä kun selvisin, katsoin peilistä itseäni ja en varmaan ikinä ennen tuota ole ollut niin vitivalkea kasvoilta kuin tuolloin olin. Joka paikkaan särki, koski, päätä särki, joka luuhun pakotti ja tuntui, että kuolemako se tulee. Olo oli kuumeinen, mutta en muista mittasinko sitä. Mun piti vielä hoitaa sellainen "pakko hoitaa" asia ja näinpä jotenkin tuurilla sain ajettua autolla edestakaisen, noin 4km matkan ja selvisin lopulta takaisin kotiin. Kyseessä oli reflat, edellisenä iltana oli subu loppunut ja liian pitkän välin vuoksi tuli nuo olot. Diileri ihmetteli, että "ootte työ ihme jätkiä, kun oksentelette vasta jälkikäteen ettekä silloin, kun vedätte". Jäi jotenkin tuo lause mieleen.

Ränniin veto


Tämän huono puoli tuli viimeistään siinä vaiheessa esille, kun keiteltiin vartti toisen ihmisen värkkejä kattilassa, että saa niillä lyötyä itselle, koska puhtaita vermeitä ei ollut. Kyseisellä kaverilla oli ainakin C-hepatiitti, mutta eipä se paljoa siinä painanut, kun piti saada hihaan ne vedot. No C:tä tai muuta en siitä saanut (testeissä olen käynyt vaikka kuinka monta kertaa), koska se kattilassa keittely todella toimi, sillä kertaa, mutta en menisi vannomaan, että ihan täysin luotettava toimenpide on kyseessä.

Lopuksi


Edellisessä aiheeseen liittyvässä kirjoituksessa oli useampi eri päihde mainittu erikseen, mutta kyseisistä aineista en muista mulle tulleen koskaan niitä kolikon toisen puolen show-näytöksiä. Johtuu siitä, että essoja olen syönyt elämäni aikana ehkä neljä kertaa, MDPV;tä sen kerran tyyppasin ja edellisessä kirjoituksessa tulikin jo ne huonot olot mainittua. Metadonia käytin vain vähän aikaa, kun ei muutakaan ollut ja siitä ei ehtinyt muodostua mitään huonoja juttuja. Suboxone on käytännössä sama asia kuin subutex eli eipä ne olot sen kummempia olleet tuolla kuin subullakaan. Edellisessä kirjoituksessa mainitut erinäiset pillerit, niin niitäkin käytin vain jos muuta ei ollut eikä riippuvuutta tai muita juttuja niihin muodostunut. Ainoa mistä oli itelle haittaa käytön jälkeen oli ne rivatrillit, ne kun vei mun muistin tyystin pois. Niin ja tulihan mulle kosmeettinen haitta tramaleista, kun olin toki muutakin sinä iltana/yönä ottanut (muistaakseni piriä) ja nappasin 200 mg tramalin huiviin, niin yhtäkkiä tuli iso, musta läiskä käteen jonnekin tuonne kämmeneen. Sitä porukalla ihmeteltiin jo silloin ja se jälki näkyi kädessä ihan hemmetin pitkään, mutta haalistui ajan kanssa pois.

Kerron nämä siksi, että ihmiset voisi nyt lukea sekä että kokemukset. Kolikon se parempi puoli käytiin viimeksi läpi, nyt oli vuorossa vastapuoli. Huumeet kun osaa olla sellaisia, että ensin näytetään sitä parastaan, mutta käytön lisääntyessä ja ajan kuluessa alkaa pikku hiljaa hahmottua se todellisuus näiden kanssa. Kiva kun kestää harvoin loputtomiin, asiassa kuin asiassa.