Tarinoita huumehelvetistä selviytymisestä, elämästä siinä maailmassa ja elämästä sen jälkeen. Tarinat on tosia ja sensuroimattomia. Pakoittain teksti saattaa olla rajua ja kaunistelematonta, mutta teksti on minun elämästä. Toivottavasti viihdyt mukana matkassa!

Kirjoittaja

Kirjoittaja

Kuka minä olen?

Olen vuonna 1982 syntynyt lätkäfani Pohjois-Karjalasta. Ajauduin jo nuorena väärille teille ja sillä tiellä mentiin kymmenisen vuotta. Ensimmäiset hatsit pilveä poltin 17v ja viimeisen kerran otin subutexia tammikuussa 2011. Siitä saakka olen ollut kuivilla huumeista. Tämä on toinen kerta, kun elän elämääni ilman huumeita aikuisiällä. Ensimmäinen lopetus tapahtui vuosien 2005-2006 hujakoilla, mutta retkahdin uudelleen reilut 2v myöhemmin. Elämä ilman huumeita on ollut suurin muutos elämässäni. Kun opin elämään huume- ja rikollismaailmassa ja kasvoin sen aikana pojasta mieheksi, on tämä uusi, huumeeton elämä ollut varsin erikoista. Se on opettanut enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ja paljon oppimista on ollutkin. Mutta jokainen päivä selvinpäin on ollut hienompi ja parempi kuin yksikään huumepäissään vietetty päivä. Enää ei huumeet mua saa.

Minusta tuli ensimmäistä kertaa isä syksyllä 2015, kun sain terveen tyttövauvan. Olen tällä hetkellä kihloissa ja häitä olisi tarkoitus viettää vielä tämän vuoden aikana. Olen ollut kihlattuni, tulevan vaimoni, kanssa kohta 2,5v yhdessä, josta saman katon alla ollaan asuttu 2v. Loppu elämä tarjoaa vain taivaan rajakseen, jos sitäkään.

OTA YHTEYTTÄ

helvetistataivaaseen(c)gmail.com

Hae tästä blogista

24.6.2016

Merkitty mies

Siitä on reilut 10v aikaa, oisko joku 13v, kun yhtenä viikonloppuisena yönä törmäsin Nurmeksen ainoassa edes lähes yökerhomaisessa baarissa "kadun mieheen". Tämä kadunmies oli todellisuudessa kaikkea muuta kuin se, minkä ulkoisella olemuksellaan koitti antaa signaalia muille ihmisille.

Tää jätkä, mua varmaan 10+ vuotta vanhempi mies, lyöttäytyi seuraan ja alkoi yhtäkkiä kysellä, että mä varmaan tiedän mistä saisi huumeita. Että pitäisi saada paljon kerralla. Kukkaa, piriä mitä vain, mutta iso satsi, sillä kuulemma rahaa olisi. Hän oli pukeutunut silleen, että vaatetuksen ja ulkoisen habituksen perusteella kyllä voisi kuvitella, että huumeista saattaisi olla oikeastikin kiinnostunut. Ensin se kysyi tosiaan, että tiedänkö mistä saa. Vastasin, että joo, Joensuusta. Olin aivan naamat eikä tämän johdosta hoksottimet pelanneet sinä iltana ihan niinkuin piti. Muistan kuitenkin ihmetelleeni sen "olen sun ystävä" asennetta, koska koskaan aikaisemmin en ollut ko. tyyppiin törmännyt. Sekä sitä, että kyselee ennakkoasetelmien perusteella (emme tunteneet toisiamme) silti heti isoja määriä minulta, eikä tyyliin, että jos on hatseja niin käydään polttaa setit? Sen muistan, vaikka aivan päissäni olin, että koko ajan vakuutteli rahaa löytyvän ja paljon pitäisi saada. Homma haisi, jo silloin, mutta en ihan kartalla ollut. Kävin kokeeksi olevinaan soittamassa Joensuuhun ja menin takaisin tän tyypin luo. Sanoin kukan onnistuvan lähiaikoina. Loppuiltaa kyseisessä baarissa en muista ja se tyyppikin katosi seurasta jossain kohti lopputunteja. Kunnes törmäsin siihen paikallisen roskaruokapaikan ulkopuolella neljän pintoja aamuyöstä. Se roikkui siinä ovessa ja nauroi, että kohta saa kaveri nenäänsä, kun ei tiedä kenen kanssa painii. Siinä oli siis menossa sen frendin ja jonkun muun kanssa pienoinen tappelu. Se oli joko oikeasti hieman kännissä tai sitten veti illan roolinsa tosi hyvin. Oman humalatilan takia oli vaikea arvioida kuinka päissään tämä tuntematon "ystäväni" oli.

Keskustelu siirtyi hyvin nopeasti takaisin huumeisiin. Sekä siihen, että sanoi tuntevansa mun isän. "Ai ja nimi tähän" sanoin, johon se "joo kyllähän mä nyt ja nimi tähän tunnen". Fak. Jälkeenpäin mietittynä jos olisin ollut ovela, olisin keksinyt jonkin tuulesta temmatun nimen ja testannut miten hyvin se tunteekaan mun isän. No siinä humalatilassa en osannut pelata sitä tilannetta oikein. Samalla se tappelun tynkä alkoi hiipua taustalla ja sovittiin tämän tyypin kanssa, että palataan asiaan. Puhelinnumeroita tms ei vaihdettu. Sanoin järjestäväni kukkaa sille, mutta koko homma haisi.
Undercover cops. Kuva: nevergetbusted.com

Jäin asiaa miettimään pitkäksi aikaa ja tästä puhuin kavereillekin. "Vittu se haisi ihan sialle (nimitys poliisista)" muistan monesti hokeneeni ja päivitelleeni samalla, että onneksi en oikeasti alkanut mitään järkkäilemään. Asia jäi vaivaamaan. Oli ollut jo jonkin aikaa puhetta meidän keskuudessa, että monikin, todennäköisesti soluttautujakyttä, on ollut Nurmeksen baareissa ja tulleet kyselemään isojen settien perään. Moni epäili tätä, että täällä on menossa joku soluttautumisoperaatio.

Jackpot


Tähän vaivaan tuli helpottava jackpot sattumalta, parisen viikkoa tuosta ensitapaamisesta (ja viimeisestä). Oltiin parhaan kaverin kanssa rullaamassa Nurmeksen Porokylässä, kun näin sen jätkä. Huusin "toi se on!!" "Toi tuli kyselee huumeista!!" ja hiljensin vauhtia siten, että kyseinen janari ehti mennä sinne liikkeeseen sisälle ja täten ei ainakaan heti huomaa mitään. Sillä päätin vetää auton parkkiin, sen tyypin auton taakse. "Nyt katotaan mitä autorekisterikeskus antaa rekkaritunnuksilla". Rekkari palvelunumeroon ja hetken päästä saatiin vastaus. Sieltä tuli kaikki tiedot ja se mitä hain, sen sain. Auton omisti rikoskomisario tmv Joensuusta.

"Vittu mä niin tiesin tämän!" muistan sanoneeni. Parkista äkkiä veke ja ilmoitus jokaiselle kenet tunsin. Tosissaan täällä on kytät soluttautumassa porukkaan. Tieto kiersi nopeasti ja kaikki varmasti sen sai. Sen jälkeen oltiin taas entistä varovaisempia, niin yöelämässä kuin muutenkin. Tuon tiedon jälkeen aika moni sanoi, että häneltäkin tuli joku tuntematon kyselemään jne. Sitä ne harrasti siellä jonkun tovin, mutta taisi mennä monkään tämän yhden paljastuttua kytäksi. Eivätkä tietääkseni koostuneet koko operaatiostaan ei sitten mitenkään.