Tarinoita huumehelvetistä selviytymisestä, elämästä siinä maailmassa ja elämästä sen jälkeen. Tarinat on tosia ja sensuroimattomia. Pakoittain teksti saattaa olla rajua ja kaunistelematonta, mutta teksti on minun elämästä. Toivottavasti viihdyt mukana matkassa!

Kirjoittaja

Kirjoittaja

Kuka minä olen?

Olen vuonna 1982 syntynyt lätkäfani Pohjois-Karjalasta. Ajauduin jo nuorena väärille teille ja sillä tiellä mentiin kymmenisen vuotta. Ensimmäiset hatsit pilveä poltin 17v ja viimeisen kerran otin subutexia tammikuussa 2011. Siitä saakka olen ollut kuivilla huumeista. Tämä on toinen kerta, kun elän elämääni ilman huumeita aikuisiällä. Ensimmäinen lopetus tapahtui vuosien 2005-2006 hujakoilla, mutta retkahdin uudelleen reilut 2v myöhemmin. Elämä ilman huumeita on ollut suurin muutos elämässäni. Kun opin elämään huume- ja rikollismaailmassa ja kasvoin sen aikana pojasta mieheksi, on tämä uusi, huumeeton elämä ollut varsin erikoista. Se on opettanut enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ja paljon oppimista on ollutkin. Mutta jokainen päivä selvinpäin on ollut hienompi ja parempi kuin yksikään huumepäissään vietetty päivä. Enää ei huumeet mua saa.

Minusta tuli ensimmäistä kertaa isä syksyllä 2015, kun sain terveen tyttövauvan. Olen tällä hetkellä kihloissa ja häitä olisi tarkoitus viettää vielä tämän vuoden aikana. Olen ollut kihlattuni, tulevan vaimoni, kanssa kohta 2,5v yhdessä, josta saman katon alla ollaan asuttu 2v. Loppu elämä tarjoaa vain taivaan rajakseen, jos sitäkään.

OTA YHTEYTTÄ

helvetistataivaaseen(c)gmail.com

Hae tästä blogista

20.6.2016

Blogi siirtyi tänne ja jatkossa Vuodatukseen ei enää tule mitään

Päätin tehdä sen, mitä olen miettinyt pitkän aikaa; siirtyä pois Vuodatuksesta (linkki vie mun blogiin). Syy siihen lähinnä on se, ettei Vuodatusta päivitetä ollenkaan ja ylläpidosta ei kuulu eikä näy mitään. Silloin, kun sinne aloin kirjoittamaan elokuussa 2014, niin siitä asti siellä on lukenut mm. "tämä tieto seuraa sinua vähän myöhemmin" = lähes kaksi vuotta on tosiaan "vähän" myöhemmin eikä edelleenkään näy mitään tuossa. Ylläpito ei reagoi ollenkaan yhtään mihinkään yhteydenottoon, koko paska on jätetty selkeästi tuuliajoille. Miksipä siis itsekään siellä enää olisin? Jos sivustoon ei kerta panosteta ollenkaan, en minäkään aio siellä enää pyöriä. Suoraan sanoen on vituttanut heidän saamattomuus todella kauan ja nyt sitten riitti.

Tästä lähtien Helvetistä Taivaaseen blogi päivittyy tänne. En poista tuolta Vuodatuksesta yhtään mitään, antaa tekstien olla ja sieltä copy-pastesin muutaman kirjoituksen jo pohjaksi tähän osoitteeseen. Ajattelin kyllä jossain vaiheessa kopioida kaiken tuolta, mutta tätä enempää tuskin tänne laitan. Otan ne vain itselleni talteen, koska koskaan ei voi tietää milloin lappu tulee luukulle ja koko Vuodatus kuolee pois.

Yksi syistä muuttoon tänne Bloggeriin oli myös se, että täällä on säätömahdollisuuksia sivun ulkoasuun yms paljon paljon enemmän. Tämä on myös näin äkkiseltään sanottuna selkeä mesta ja plus, tänne ilmeisesti saa youtube videot suoraan upotettua tekstin sekaan. Visuaalisesti Blogger on myös selkeästi hienompi paikka. Tämä on tätä päivää toisin kun Vuodatus, joka on jämähtänyt viiden vuoden päähän noin karkeasti sanottuna.

Ja varoituksen sana: Aion täällä pitää noita Google Adsense ja Tradetracker systeemien mainoksia (sikäli, kun edes minut hyväksytään mukaan), muutamia ja toivon, ettei niistä häiriötä ole kellekään lukijalle ja, ettei ne lukukokemusta pilaa. Ihan jo voisi sanoa, että tutkimusmatka on noiden käyttäminen, jännä nähdä, voiko tällä tienata edes muutamaa kymppiä :) No raha mielessä ja raha edellä tätä ei tehdä eikä tulla tekemään, mulle se tärkein tässä on edelleen ja aina; vertaistuen antaminen ja myös saaminen. Halu auttaa ja sillä tavoin hieman edes korvata omia hörhöilyjä muita kohtaan, niin se on se juttu :) Eikä ne muutamat mahdolliset eurot köyhälle perheenisälle pahaa tee. En sano, että olisin työtön vaikka virallisesti niin olenkin, sillä tämä blogin pitäminen jne on melkoista hommaa. Päivät saattaa kaikkine oheismatskuineen olla todella pitkiä, mutta tiedättekö mitä? Mua se ei haittaa, en koe tätä työksi eikä tämä mua hirveästi rasita (korkeintaan henkisesti). Voisi sanoa, että olen vihdoin löytänyt sen "mun jutun" mitä on todella kiva tehdä. Ja asian pysymisenä mielekkäänä on edesauttanut todella paljon te hyvät lukijat. Te autatte mua jaksamaan tämän parissa ja luotte mulle monesti uskoa, että tämä on hieno ja ennen kaikkea tärkeä juttu. Ja mikäpä on parempaa tähän liittyen, kun saada viestiä tyyliin, että "sä autat mua jaksamaan tämän paskan keskellä" ja paljon paljon muuta samanlaista palautetta.

Toivottavasti viihdytte täällä Bloggerissa. Itselle ainakin tämä näyttää kivalta mestalta ja uskon alku häröilyjen jälkeen pääseväni tähän paremmin ja paremmin sisään.

Tervetuloa mukaan!